Giobbe 3

1 Dopo, Giobbe aprì la bocca e maledisse il suo giorno;

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 prese a dire:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 Perisca il giorno in cui nacqui e la notte in cui si disse: «E' stato concepito un uomo!».

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Quel giorno sia tenebra, non lo ricerchi Dio dall'alto, né brilli mai su di esso la luce.

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Lo rivendichi tenebra e morte, gli si stenda sopra una nube e lo facciano spaventoso gli uragani del giorno!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Quel giorno lo possieda il buio non si aggiunga ai giorni dell'anno, non entri nel conto dei mesi.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 Ecco, quella notte sia lugubre e non entri giubilo in essa.

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 La maledicano quelli che imprecano al giorno, che sono pronti a evocare Leviatan.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Si oscurino le stelle del suo crepuscolo, speri la luce e non venga; non veda schiudersi le palpebre dell'aurora,

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 poiché non mi ha chiuso il varco del grembo materno, e non ha nascosto l'affanno agli occhi miei!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 E perché non sono morto fin dal seno di mia madre e non spirai appena uscito dal grembo?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 Perché due ginocchia mi hanno accolto, e perché due mammelle, per allattarmi?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Sì, ora giacerei tranquillo, dormirei e avrei pace

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 con i re e i governanti della terra, che si sono costruiti mausolei,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 o con i principi, che hanno oro e riempiono le case d'argento.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 Oppure, come aborto nascosto, più non sarei, o come i bimbi che non hanno visto la luce.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Laggiù i malvagi cessano d'agitarsi, laggiù riposano gli sfiniti di forze.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 I prigionieri hanno pace insieme, non sentono più la voce dell'aguzzino.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Laggiù è il piccolo e il grande, e lo schiavo è libero dal suo padrone.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 Perché dare la luce a un infelice e la vita a chi ha l'amarezza nel cuore,

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 a quelli che aspettano la morte e non viene, che la cercano più di un tesoro,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 che godono alla vista di un tumulo, gioiscono se possono trovare una tomba...

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 a un uomo, la cui via è nascosta e che Dio da ogni parte ha sbarrato?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 Così, al posto del cibo entra il mio gemito, e i miei ruggiti sgorgano come acqua,

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 perché ciò che temo mi accade e quel che mi spaventa mi raggiunge.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 Non ho tranquillità, non ho requie, non ho riposo e viene il tormento!

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.