2 Samuele 22
1 Davide rivolse al Signore le parole di questo canto, quando il Signore lo liberò dalla mano di tutti i suoi nemici, specialmente dalla mano di Saul.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 «Il Signore è la mia roccia, la mia fortezza, il mio liberatore, Egli disse:
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 il mio Dio, la mia rupe in cui mi rifugio, il mio scudo, la mia salvezza, il mio riparo! Sei la mia roccaforte che mi salva: tu mi salvi dalla violenza.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 Invoco il Signore, degno di ogni lode, e sono liberato dai miei nemici.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Mi circondavano i flutti della morte, mi atterrivano torrenti esiziali.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Nell'angoscia ho invocato il Signore, ho gridato al mio Dio, Egli ha ascoltato dal suo tempio la mia voce; il mio grido è giunto ai suoi orecchi.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Si scosse la terra e sobbalzò; tremarono le fondamenta del cielo; si scossero, perché egli si era irritato.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Fumo salì dalle sue narici; dalla sua bocca uscì un fuoco divoratore; carboni accesi partirono da lui.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Egli piegò i cieli e discese; una nube oscura era sotto i suoi piedi.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Cavalcò un cherubino e volò; si librò sulle ali del vento.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Si avvolse di tenebra tutto intorno; acque scure e dense nubi erano la sua tenda.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Per lo splendore che lo precedeva arsero carboni infuocati.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Il Signore tuonò nei cieli, l'Altissimo emise la sua voce.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Scagliò frecce e li disperse; vibrò folgori e li mise in fuga.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Apparvero le profondità marine; si scoprirono le basi del mondo, come effetto della tua minaccia, Signore, del soffio violento della tua ira.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Dall'alto stese la mano e mi prese; mi fece uscire dalle grandi acque.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Mi liberò dai miei robusti avversari, dai miei nemici più forti di me.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Mi affrontarono nel giorno della mia rovina, ma il Signore fu il mio sostegno.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Egli mi trasse al largo; mi liberò, perché oggetto della sua benevolenza.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Il Signore mi ricompensò secondo la mia giustizia, mi trattò secondo la purità delle mie mani.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Perché mi sono mantenuto nelle vie del Signore, non sono stato empio, lontano dal mio Dio,
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 perché tutti i suoi decreti mi sono dinanzi e non ho allontanato da me le sue leggi.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Sono stato irreprensibile nei suoi riguardi; mi sono guardato dall'iniquità.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Il Signore mi trattò secondo la mia giustizia, secondo la purità delle mie mani alla sua presenza.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Con il pio ti mostri pio, con il prode ti mostri integro;
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 con il puro ti mostri puro, con il tortuoso ti mostri astuto.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Tu salvi la gente umile, mentre abbassi gli occhi dei superbi.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Sì, tu sei la mia lucerna, Signore; il Signore illumina la mia tenebra.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Sì, con te io posso affrontare una schiera, con il mio Dio posso slanciarmi sulle mura.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 La via di Dio è perfetta; la parola del Signore è integra; egli è scudo per quanti si rifugiano in lui.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 C'è forse un dio come il Signore; una rupe fuori del nostro Dio?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Dio mi cinge di forza, rende sicura la mia via.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Ha reso simili i miei piedi a quelli delle cerve; mi ha fatto stare sulle alture.
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 Ha addestrato la mia mano alla guerra; ha posto un arco di bronzo nelle mie braccia.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Mi hai dato lo scudo della tua salvezza, la tua sollecitudine mi fa crescere.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Fai largo davanti ai miei passi; le mie gambe non vacillano.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Inseguo e raggiungo i miei nemici, non desisto finché non siano distrutti.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Li colpisco ed essi non possono resistere; cadono sotto i miei piedi.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Mi cingi di forza per la battaglia; hai fatto piegare sotto di me i miei avversari.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Mi mostri i nemici di spalle, così io distruggo quelli che mi odiano.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Gridano, ma nessuno li salva, verso il Signore, che a loro non risponde.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Li disperdo come polvere della terra, li calpesto come fango delle piazze.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Tu mi liberi dalle contese del popolo; mi poni a capo di nazioni; un popolo non conosciuto mi serve.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 I figli degli stranieri mi onorano appena sentono, mi obbediscono.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 I figli degli stranieri vengono meno, lasciano con spavento i loro nascondigli.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Viva il Signore! Sia benedetta la mia rupe! Sia esaltato il Dio della mia salvezza!
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Dio fa vendetta per me e mi sottomette i popoli.
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 Tu mi liberi dai miei nemici, mi innalzi sopra i miei avversari, mi liberi dall'uomo violento.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Perciò ti loderò, Signore, fra i popoli canterò inni al tuo nome.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Egli concede una grande vittoria al suo re, la grazia al suo consacrato, a Davide e ai suoi discendenti per sempre».
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
