< Zsoltárok 63 >

1 Dávid zsoltára, mikor a Júda pusztájában volt. Isten! én Istenem vagy te, jó reggel kereslek téged; téged szomjúhoz lelkem, téged sóvárog testem a kiaszott, elepedt földön, a melynek nincs vize;
Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
2 Hogy láthassalak téged a szent helyen, szemlélvén a te hatalmadat és dicsőségedet.
Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
3 Hiszen a te kegyelmed jobb az életnél: az én ajakim hadd dicsérjenek téged.
Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
4 Áldanálak ezért életem fogytáig; a te nevedben emelném fel kezeimet.
Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
5 Mintha zsírral és kövérséggel telnék meg lelkem, mikor víg ajakkal dicsérhet téged az én szájam!
Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
6 Ha reád gondolok ágyamban: őrváltásról őrváltásra rólad elmélkedem;
Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua: kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
7 Mert segítségem voltál, és a te szárnyaidnak árnyékában örvendeztem.
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.
8 Ragaszkodik hozzád az én lelkem; a te jobbod megtámogat engem.
Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
9 Azok pedig, a kik veszedelemre keresik lelkemet, a föld mélységeibe jutnak.
Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
10 Szablya martalékaiul esnek el, és a rókáknak lesznek eledelei.
Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
11 A király pedig örvendezni fog Istenben; dicséri őt mindaz, a ki ő reá esküszik; mert bedugatik a hazugok szája.
Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.

< Zsoltárok 63 >