Zsoltárok 44

1 Az éneklőmesternek; a Kóráh fiainak tanítása. Oh Isten! füleinkkel hallottuk, atyáink beszélték el nékünk a dolgot, a melyet napjaikban, a hajdankor napjaiban cselekedtél.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

2 Nemzeteket űztél te ki saját kezeddel, őket pedig beplántáltad; népeket törtél össze, őket pedig kiterjesztetted.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

3 Mert nem az ő fegyverökkel szereztek földet, és nem az ő karjok segített nékik; hanem a te jobbod, a te karod és a te orczád világossága, mert kedvelted őket.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

4 Te magad vagy az én királyom oh Isten! Rendelj segítséget Jákóbnak!

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

5 Általad verjük le szorongatóinkat; a te neveddel tapodjuk le támadóinkat.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

6 Mert nem az ívemben bízom, és kardom sem védelmez meg engem;

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

7 Hanem te szabadítasz meg minket szorongatóinktól, és gyűlölőinket te szégyeníted meg.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

8 Dicsérjük Istent mindennap, és mindörökké magasztaljuk nevedet. (Szela)

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)

9 Mégis megvetettél, meggyaláztál minket, és nem vonulsz ki seregeinkkel.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

10 Megfutamítottál minket szorongatóink előtt, és a kik gyűlölnek minket, fosztogattak magoknak.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

11 Oda dobtál minket vágó-juhok gyanánt, és szétszórtál minket a nemzetek között.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

12 Eladtad a te népedet nagy olcsón, és nem becsülted az árát magasra.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

13 Csúfságul vetettél oda minket szomszédainknak, gúnyra és nevetségre a körültünk levőknek.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

14 Példabeszédül vetettél oda a pogányoknak, fejcsóválásra a népeknek.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

15 Gyalázatom naponta előttem van, és orczám szégyene elborít engem.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

16 A csúfolók és káromlók szaváért, az ellenség és a bosszúálló miatt.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

17 Mindez utolért minket, mégsem feledtünk el téged, és nem szegtük meg a te frigyedet.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

18 Nem pártolt el tőled a mi szívünk, sem lépésünk nem tért le a te ösvényedről:

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

19 Noha kiűztél minket a sakálok helyére, és reánk borítottad a halál árnyékát.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

20 Ha elfeledtük volna Istenünk nevét, és kiterjesztettük volna kezünket idegen istenhez:

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

21 Nemde kifürkészte volna ezt Isten? Mert ő jól ismeri a szívnek titkait.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

22 Bizony te éretted gyilkoltak minket mindennapon; tekintettek bennünket, mint vágó-juhokat.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

23 Serkenj fel! Miért alszol Uram?! Kelj fel, ne vess el minket örökké!

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

24 Miért rejted el orczádat, és felejted el nyomorúságunkat és háborúságunkat?

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

25 Bizony porba hanyatlik lelkünk, a földhöz tapad testünk.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

26 Kelj fel a mi segítségünkre, ments meg minket a te kegyelmedért!

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!