Zsoltárok 126

1 Grádicsok éneke. Mikor visszahozta az Úr Sionnak foglyait, olyanok voltunk, mint az álmodók.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

2 Akkor megtelt a szánk nevetéssel, nyelvünk pedig vígadozással. Akkor így szóltak a pogányok: Hatalmasan cselekedett ezekkel az Úr!

Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

3 Hatalmasan cselekedett velünk az Úr, azért örvendezünk.

Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

4 Hozd vissza, Uram, a mi foglyainkat, mint patakokat a déli földön!

Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

5 A kik könyhullatással vetnek, vígadozással aratnak majd.

Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

6 A ki vetőmagját sírva emelve megy tova, vígadozással jő elő, kévéit emelve.

He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.