Jób 39

1 Tudod-é a kőszáli zergék ellésének idejét; megvigyáztad-é a szarvasok fajzását?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Megszámláltad-é a hónapokat, a meddig vemhesek; tudod-é az ellésök idejét?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Csak összegörnyednek, elszülik magzataikat, vajudásaiktól megszabadulnak.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Fiaik meggyarapodnak, a legelőn nagyranőnek, elszélednek és nem térnek vissza hozzájok.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Ki bocsátotta szabadon a vadszamarat, ki oldozta el e szamárnak kötelét,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 A melynek házául a pusztát rendelém, és lakóhelyéül a sósföldet?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Kineveti a városbeli sokadalmat, nem hallja a hajtsár kiáltozását.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 A hegyeken szedeget, az ő legelőjén mindenféle zöld gazt felkeres.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 Akar-é szolgálni néked a bölény? Avagy meghál-é a te jászolodnál?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Oda kötheted a bölényt a barázdához kötelénél fogva? Vajjon boronálja-é a völgyeket utánad?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Bízhatol-é benne, mivelhogy nagy az ereje, és munkádat hagyhatod-é reá?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Hiszed-é róla, hogy vetésedet behordja, és szérűdre betakarítja?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 Vígan leng a struczmadár szárnya: vajjon az eszterág szárnya és tollazata-é az?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Hiszen a földön hagyja tojásait, és a porral költeti ki!

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 És elfeledi, hogy a láb eltiporhatja, és a mezei vad eltaposhatja azokat.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Fiaival oly keményen bánik, mintha nem is övéi volnának; ha fáradsága kárba vész, nem bánja;

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Mert Isten a bölcseséget elfeledtette vele, értelmet pedig nem adott néki.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 De hogyha néki ereszkedik, kineveti a lovat és lovagját.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 Te adsz-é erőt a lónak, avagy a nyakát sörénynyel te ruházod-é fel?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Felugraszthatod-é, mint a sáskát? Tüsszögése dicső, félelmetes!

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Lábai vermet ásnak, örvend erejének, a fegyver elé rohan.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Neveti a félelmet; nem remeg, nem fordul meg a fegyver elől;

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 Csörög rajta a tegez, ragyog a kopja és a dárda:

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Tombolva, nyihogva kapálja a földet, és nem áll veszteg, ha trombita zeng.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 A trombitaszóra nyerítéssel felel; messziről megneszeli az ütközetet, a vezérek lármáját és a csatazajt.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 A te értelmed miatt van-é, hogy az ölyv repül, és kiterjeszti szárnyait dél felé?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 A te rendelésedre száll-é fent a sas, és rakja-é fészkét a magasban?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 A kősziklán lakik és tanyázik, a sziklák párkányain és bércztetőkön.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Onnét kémlel enni való után, messzire ellátnak szemei.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Fiai vért szívnak, és a hol dög van, mindjárt ott terem.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.