Zsoltárok 22

1 A karmesternek. A Hajnal szarvasünője azerint. Zsoltár Dávidtól. Istenem, Istenem, miért hagytál el engem, távol vannak segítségemtől kiáltásom szavai?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

2 Istenem, nappal hívlak és nem felelsz, s éjjel, és nincs számomra csillapulás.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

3 Pedig te szent v agy. lakozol Izraél dicsérő dalai közt;

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

4 te benned bíztak őseink, bíztak és te kiszabadítottad őket.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

5 Hozzád kiáltottak és megmenekültek, benned bíztak és nem szégyenültek meg.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

6 De én féreg vagyok és nem férfi, emberek esúfja a népnek megvetettje.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

7 Mind a kik 1átnak, gúnyolódtak rajtam, félrehúzzák az ajkat, fejet ráznak.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

8 Hárítsd az Örökkévalóra! Majd megszabadítja őt, megmenti, mert kedveli őt.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

9 Igen is, te vagy az, a ki anyaméhből kivontál, biztatóm anyámnak emlőin;

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

10 te reád vettettem születéstől fogva, anyám méhétől fogva Istenem vagy.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Ne légy távol tőlem, mert közel a szorongatás, mert nincs, a ki segít.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

12 Környékeztek engem tulkok, sokan, Básán bikái hekerítottek engem;

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

13 fölnyitották reám szájuhat, akár széttépő és ordító oroszlán.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

14 Mint a. víz, öntettem ki, szétváltak mind a csontjaim; olyan lett szívem, mint a viasz, elolvadt belsőmben.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

15 Kiszáradt mint cserép az erőm, nyelvem oda tapasztva szájkapcsaimhoz: halál porába fektetsz engemet.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

16 Mert környékeztek engem ebek, gonosztevők hordája körülfogott engem, mint oroszlán, kezeimen és lábaimon;

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

17 megazámlálhatom mind a csontjaimat: ők tekintenek, néznek reám.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

18 Szétosztják maguk közt ruháimat, és öltözetemre sorsot vetnek.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

19 Te pedig, Örökkévaló, ne légy távol, én erősségem, segítségemre siess!

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

20 Mentsd meg a kardtól lelkemet, ebnek hatalmától magános lelkemet.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

21 Segíts meg engem oroszlán szájából és rémek szarvaitól – vajha meghallgatnál!

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

22 Hadd beszéljem el nevedet testvéreimnek, gyülekezet közepette dicsérlek téged.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

23 Istenfélők ti, dícsérjétek őt, Jákób egész magzatja, tiszteljétek őt és remegjetek tőle, Izraél egész magzatja!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

24 Mert nem vetette meg és nem utálta meg a nyomorúnak nyomorát és nem rejtette el arczát előle, és mikor fohászhodott hozzá, hallgatott rá.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

25 Tőled való dicsérő dalom nagy gyülekezetben, fogadásaímat megfizetem azok előtt, kik őt félik.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

26 Egyenek az alázatosak és lakjanak jól, dicsérjék az Örökkévalót, kik őt keresik éledjen fel szívetek mindétig!

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

27 Megemlékeznek róla és megtérnek az Örökkévalóhoz mind a föld szélei, és leborulnak előtted mind a nemzetek családjai.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

28 Mert az Örökkévalóé a. királyság, s ő uralkodik a nemzeteken.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

29 Ettek és leborúltak mind a föld kövérjei; előtte letérdelnek mind a porba sülyedők, és a ki lelkét nem tartotta fönn.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

30 Ivadék fogja őt szolgální, elbeszélnek majd az Lrról a nemzedékneh;

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

31 jönnek majd és hirdetik igazságát a születendő népnek, hogy ő cselekedte!

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.