< לוּקָס 17 >

”אין ספק שתיתקלו בפיתויים לחטוא ותועמדו בניסיון, “אמר ישוע לתלמידיו,”אבל אוי לאדם שדרכו אלה יבואו! 1
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
לאדם כזה מוטב יהיה אם יקשרו אבן כבדה לצווארו ויטביעו אותו בים, מאשר שישא בעונש החמור המצפה למכשילים את המאמינים הצעירים. 2
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
היזהרו לכם.”אם חטא לך אחיך – הוכח אותו, ואם הוא מצטער ומבקש את סליחתך – סלח לו. 3
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
גם אם הוא חטא לך שבע פעמים ביום אחד, אבל ביקש את סליחתך בכל פעם, עליך לסלוח לו.“ 4
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
ביקשו השליחים מהאדון:”הגדל את אמונתנו!“ 5
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
”אפילו הייתה אמונתכם כגרגר צמח החרדל, “השיב ישוע,”הייתם אומרים לעץ הגדול הזה להיעקר ממקומו ולהתגלגל לים, והיה נשמע לכם! 6
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
”נניח שיש לך עבד החורש בשדה או רועה את הצאן. בשובו הביתה מן השדה האם תאמר לו:’שב, נח ואכול את ארוחת־הערב שלך?‘ 7
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
ודאי שלא. הרי תאמר לו:’הכן לי את ארוחתי, אחר כך חגור סינר והיה מוכן להגיש לי את מה שאבקש. לאחר שאגמור לאכול תוכל ללכת לאכול את ארוחתך‘. 8
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
העבד אינו מצפה לתודה, מפני שעשה את המוטל עליו. 9
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
”כך התנהגו גם אתם – אל תצפו לשבחים כשאתם מקיימים את מצוותי, כי אתם רק ממלאים את חובתכם.“ 10
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
בדרכו לירושלים יצא ישוע מגבול הגליל ונכנס אל אזור השומרון. 11
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
בבואו אל אחד הכפרים ראה עשרה מצורעים עומדים במרחק מה 12
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
וקוראים בתחינה:”ישוע רבנו, רחם עלינו!“ 13
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
ישוע הביט בהם ואמר:”לכו אל הכהן והראו לו שנרפאתם!“בהיותם בדרך הם נרפאו. 14
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
אחד הנרפאים חזר אל ישוע וקרא בשמחה ובצהלה:”הללויה, אני בריא!“ 15
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
האיש, שהיה שומרוני, נפל על פניו לרגלי ישוע והודה לו מעומק לבו על שריפא אותו. 16
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
”האם לא ריפאתי עשרה אנשים?“שאל ישוע.”היכן תשעת האחרים? 17
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
האם רק השומרוני הזה חזר כדי להודות לאלוהים?“ 18
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
”קום ולך, אמונתך ריפאה אותך“, אמר ישוע לאיש. 19
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
יום אחד שאלו הפרושים את ישוע:”מתי תבוא מלכות האלוהים?“”מלכות האלוהים לא תבוא בצורה גלויה“, השיב ישוע. 20
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
”לא תוכלו לומר:’מלכות האלוהים כאן‘, או’מלכות האלוהים שם‘. כי מלכות האלוהים היא בקרבכם.“ 21
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
ישוע פנה אל תלמידיו ואמר:”יבוא הזמן שתשתוקקו כל־כך שאחזור אליכם, ולו גם ליום אחד בלבד, אך משאלתכם לא תתמלא. 22
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
”אם מישהו יאמר לכם:’ראיתי את המשיח במקום פלוני!‘אל תאמינו לו ואל תלכו לחפש אותי. 23
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
כי כשיבוא בן־האדם באמת, תדעו זאת ללא כל ספק; בואו ייראה לעין כברק המאיר את השמים מקצה לקצה. 24
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
אבל לפני כן עליו לסבול הרבה ולהידחות על־ידי הדור הזה. 25
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
”בימי בן־האדם יתנהלו החיים כבימי נוח. 26
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
בני־האדם אכלו, שתו והתחתנו – הכול התנהל כרגיל עד היום שבו נכנס נוח לתיבה, ואז בא המבול והשמיד את כולם. 27
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
”גם בימיו של לוט היה המצב דומה: האנשים אכלו, שתו, קנו, מכרו, נטעו ובנו. 28
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
אולם ביום שעזב לוט את סדום המטיר אלוהים אש וגפרית על העיר, והשמיד את כולם. 29
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
כך יהיה המצב ביום שובי. 30
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
”אם תהיה מחוץ לבית ביום ההוא – אל תחזור לארוז את חפציך; אם תהיה בשדה – אל תחזור העירה. 31
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
זכרו מה קרה לאשת לוט! 32
Muistakaa Lotin emäntää.
מי שמנסה להציל את חייו יאבד אותם; מי שיוותר על חייו יציל אותם. 33
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
בלילה ההוא שני אנשים יישנו באותו חדר: האחד יילקח והשני יישאר. 34
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
שתי נשים יטחנו יחד: האחת תילקח וחברתה תישאר. 35
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
שני גברים יעבדו בשדה: האחד יילקח וחברו יישאר.“ 36
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
”אדון, לאן הם יילקחו?“שאלו התלמידים.”במקום שבו נמצא הפגר, שם יתאספו הנשרים“, השיב ישוע. 37
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

< לוּקָס 17 >