Luka 17
1 A LAILA olelo mai la ia i kana mau haumana, Aole loa e ole ka hiki ana mai o na hoohihia ana, aka hoi, poino ka mea e hiki mai ai ia!
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Ina ua kauia ka pohaku kaa palaoa ma kona a-i, a e kiolaia oia ilalo i ke kai, e aho ia i ka hoohihia ana i kekahi o keia mau mea uuku.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 E malama oukou ia oukou iho. A ina hana hewa kou hoahanau ia oe, e ao aku oe ia ia; a ina i mihi oia, e kala aku ia ia.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 A ina ehiku kana hana hewa ana ia oe i ka la hookahi, a ina ehiku kona huli ana mai ia oe i ka la hookahi, me ka olelo, Ua mihi au; e kala aku oe ia ia.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 Alaila olelo aku la ka poe lunaolelo i ka Haku, E hoomahuahna oe i ko makou manaoio.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 I mai la hoi ka Haku, Ina he manaoio ko oukou e like me ka hua makeke, e hiki ia oukou ke olelo aku i keia laau sukamino, E hehuia'ku, a e kanu hou ia'ku i ke kai, a e hoolohe no ia ia oukou.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 Owai kekahi o oukou he kauwa kana e mahiai ana, a e hanai holoholona ana paha, a hoi mai ia mai ka waena mai, e olelo aku, E hele koke mai oe a e noho oe ilalo e ai?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Aole anei e olelo aku ia ia, E hoomakaukau oe i ai na'u, e kakoo ia oe iho e lawelawe mai na'u, a pau ka'u ai ana, a me ko'u inu ana; a mahope iho e ai oe a inu hoi?
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 E haawi aku anei oia i ko aloha i ua kauwa la, no kana hana ana i na mea i kauohaia'i? Ke manao nei au aole.
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Pela hoi oukou, aia pau i ka hanaia e oukou ka oukou mau mea a pau i kauohaia'i, e olelo oukou, He poe kauwa makou e waiwai ole aku ai; o ko makou pono wale no ka makou i hana'i.
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Eia kekahi, i kona hele ana i Ierusalema, hele ae la ia mawaena o Samaria, a me Galilaia.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 A i kona komo ana i kekahi kauhale, halawai pu me ia na kanaka lepero he umi; ku kaawale aku la lakou.
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 Hookiekie ao la lakou i ka leo, i aku la, E Iesu ke Kumu, e aloha mai ia makou.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 A ike mai la, i mai la oia la lakou, E hele oukou o hoiko ia oukou iho i na kahuna. Eia kekahi, i ko lakou hele ana, hoomaemaeia'i lakou.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 A o kekahi o lakou i kona ike ana, ua hoolaia ia, huli mai la ia, hoonani aku la i ke Akua me ka leo nui.
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 A moe iho la ilalo ke alo, ma kona mau wawae, hoomaikai aku la. No Samaria no hoi ia.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Alaila olelo mai la Iesu, ninau mai la, Aole anei he umi ka poe i hoomaemaeia? Auhea la na mea eiwa?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Aole anei i ikeia kakahi mea e ae i huli mai e hoonani i ke Akua, o keia kanaka e wale no anei?
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 I mai la hoi oia ia ia, E ku oe iluna, e hele aku; ua ola oe i kou manaoio.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Ninau aku la ka poe Parissio i ka manawa e hiki mai ai ke aupuni o ke Akua. Olelo mai la oia ia lakou, i mai la, Aole ma ka ike maka ka hiki ana mai o ke aupuni o ke Akua.
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Aole e olelo mai kanaka, Eia hoi maanei! a, aia hoi mao! no ka mea, aia hoi iloko o oukou ke aupuni o ke Akua.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Alaila i mai la ia i ka poe haumana, E hiki mai ana na la e ake ai oukou e ike i kekahi la o ke Keiki a ke kanaka, aole hoi oukou e ike.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 A olelo mai lakou ia oukou, Eia hoi maanei; a, aia hoi mao; mai hele aku oukou, mai hahai aku hoi.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 No ka mea, e like me ka uila e anapu mai ana ma kekahi aoao mai o ka lani, a alohilohi aku ma kekahi aoao o ka lani, pela no ke Keiki a ke kanaka i kona la.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 Aka, e hana ino nui ia mai oia mamua, a e wailanaia no hoi e ia hanauna.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 A e like me ka hana ana i na la o Noa, pela auanei ka hana ana i na la o ke Keiki a ke kanaka.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 Ua ai lakou, ua inu hoi, ua mare ae, ua hoopalauia no hoi a hiki i ka la i komo ai o Noa iloko o ka halelana, a hiki mai ke kaiakahinalii, a luku iho la ia lakou a pau.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 E like hoi me ka hana ana i na la o Lota; ua ai lakou, ua inu hoi, ua kuai lilo mai, a kuai lilo aku, ua kanu, ua kukulu hale no hoi;
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 A i ka la i hele aku ai o Lota mawaho o Sodoma, i ua mai la ke ahi a me ka luaipele, mai ka lani mai, a luku iho la ia lakou a pau.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Pela uanei i ka la e hoikeia mai ai ke Keiki a ke kanaka.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 A i kela la, o ke kanaka maluna o ka hale, a he waiwai kona maloko o ka hale, mai iho ia ilalo e lawe aku ia; pela hoi, o ka mea ma ka waena, mai hoi ae ia.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 E hoomanao i ka wahine a Lota.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 O ka mea e hoopapau e malama i kona ola nei, e lilo kona ola, a o ka mea e lilo kona ola nei, e hoomau no ia i kona ola.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Ke hai aku nei au ia oukou, ia po, e moe no na kanaka elua ma ka moe hookahi; e laweia'ku kekahi, a e waiho no kekahi.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Elua hoi wahine e wili pu ana; e laweia'ku kekahi, a e waiho no kekahi.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 Ma ka waena no na kanaka elua; e laweia'ku kekahi, a e waiho no kekahi.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 A ninau aku la lakou, i aku la ia ia, Aihea, e ka Haku? I mai la hoi oia ia lakou, A i ka wahi e waiho ai ke kino, ilaila na aeto e akoakoa ai.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
