Sprueche 13

1 Ein weiser Sohn läßt sich vom Vater züchtigen; aber ein Spötter gehorcht der Strafe nicht.

Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

2 Die Frucht des Mundes genießt man; aber die Verächter denken nur zu freveln.

Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

3 Wer seinen Mund bewahrt, der bewahrt sein Leben; wer aber mit seinem Maul herausfährt, der kommt in Schrecken.

Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

4 Der Faule begehrt und kriegt's doch nicht; aber die Fleißigen kriegen genug.

Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

5 Der Gerechte ist der Lüge feind; aber der Gottlose schändet und schmäht sich selbst.

Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

6 Die Gerechtigkeit behütet den Unschuldigen; aber das gottlose Wesen bringt zu Fall den Sünder.

Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

7 Mancher ist arm bei großem Gut, und mancher ist reich bei seiner Armut.

Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

8 Mit Reichtum kann einer sein Leben erretten; aber ein Armer hört kein Schelten.

Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

9 Das Licht der Gerechten brennt fröhlich; aber die Leuchte der Gottlosen wird auslöschen.

Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

10 Unter den Stolzen ist immer Hader; aber Weisheit ist bei denen, die sich raten lassen.

Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

11 Reichtum wird wenig, wo man's vergeudet; was man aber zusammenhält, das wird groß.

Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

12 Die Hoffnung, die sich verzieht, ängstet das Herz; wenn's aber kommt, was man begehrt, das ist wie ein Baum des Lebens.

Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

13 Wer das Wort verachtet, der verderbt sich selbst; wer aber das Gebot fürchtet, dem wird's vergolten.

Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

14 Die Lehre des Weisen ist eine Quelle des Lebens, zu meiden die Stricke des Todes.

Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

15 Feine Klugheit schafft Gunst; aber der Verächter Weg bringt Wehe.

Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

16 Ein Kluger tut alles mit Vernunft; ein Narr aber breitet Narrheit aus.

Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

17 Ein gottloser Bote bringt Unglück; aber ein treuer Bote ist heilsam.

Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

18 Wer Zucht läßt fahren, der hat Armut und Schande; wer sich gerne strafen läßt, wird zu ehren kommen.

Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

19 Wenn's kommt, was man begehrt, das tut dem Herzen wohl; aber das Böse meiden ist den Toren ein Greuel.

Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

20 Wer mit den Weisen umgeht, der wird weise; wer aber der Narren Geselle ist, der wird Unglück haben.

Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

21 Unglück verfolgt die Sünder; aber den Gerechten wird Gutes vergolten.

Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

22 Der Gute wird vererben auf Kindeskind; aber des Sünders Gut wird für den Gerechten gespart.

Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

23 Es ist viel Speise in den Furchen der Armen; aber die Unrecht tun, verderben.

Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

24 Wer seine Rute schont, der haßt seinen Sohn; wer ihn aber liebhat, der züchtigt ihn bald.

Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

25 Der Gerechte ißt, daß sein Seele satt wird; der Gottlosen Bauch aber hat nimmer genug.

Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.