Psalm 95

1 Kommt, laßt uns Jahwe zujubeln, laßt uns zujauchzen dem Felsen, der unser Heil.

Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

2 Laßt uns mit Dank vor sein Angesicht kommen und mit Gesängen ihm zujauchzen.

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

3 Denn ein großer Gott ist Jahwe und ein großer König über alle Götter,

Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

4 er, in dessen Gewalt das Innerste der Erde, und dem die äußersten Höhen der Berge gehören.

Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

5 Sein ist das Meer, denn er hat es geschaffen, und seine Hände haben das feste Land gebildet.

Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

6 Kommt, laßt uns niederfallen und uns beugen, laßt uns knieen vor Jahwe, unserem Schöpfer.

Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7 Denn er ist unser Gott, und wir sind das Volk, das er weidet, und die Schafe, die er mit seiner Hand leitet. Möchtet ihr doch heute auf seine Stimme hören!

Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

8 Verhärtet euer Herz nicht, wie zu Meriba, wie am Tage von Massa in der Wüste,

"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

9 wo mich eure Väter versuchten, mich prüften, obschon sie doch mein Thun gesehen!

jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Vierzig Jahre hatte ich Ekel an diesem Geschlecht; da sprach ich: “Sie sind ein Volk irrenden Herzens; denn sie wollen nichts von meinen Wegen wissen.

Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

11 “Und so schwur ich in meinem Zorn: Sie sollen nicht zu meiner Ruhestatt gelangen!”

Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."