Psalm 94

1 Gott der Rache, Jahwe, Gott der Rache, strahle auf!

Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

2 Erhebe dich, Richter der Erde, vergilt den Übermütigen, was sie andern angethan.

Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

3 Wie lange sollen die Gottlosen, Jahwe, wie lange sollen die Gottlosen frohlocken?

Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

4 Sie geifern, führen vermessene Reden; es überheben sich alle Übelthäter.

Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

5 Dein Volk, Jahwe, zermalmen sie und dein Besitztum bedrücken sie.

Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

6 Witwen und Fremdlinge würgen sie und die Waisen morden sie

He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

7 und wähnen: “Jah sieht es nicht und der Gott Jakobs merkt es nicht.”

Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".

8 Merkt doch auf, ihr Unvernünftigen im Volke! und ihr Thoren - wann wollt ihr klug werden?

Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?

9 Der das Ohr gepflanzt hat, sollte der nicht hören? der das Auge gebildet, sollte der nicht sehen?

Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

10 Der Völker in Zucht hält, sollte der nicht strafen - er, der die Menschen Erkenntnis lehrt?

Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 Jahwe kennt die Gedanken der Menschen, denn sie sind ein bloßer Hauch.

Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

12 Wohl dem Manne, den du zurechtweisest, Jah, und aus deinem Gesetze belehrst,

Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

13 ihm Ruhe zu schaffen vor Unglückstagen, bis dem Gottlosen die Grube gegraben wird.

antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

14 Denn Jahwe wird sein Volk nicht verstoßen, noch sein Besitztum preisgeben.

Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

15 Denn auf Gerechtigkeit wird der Rechtsspruch hinauskommen, und dem werden sich anschließen alle, die redliches Sinnes sind.

vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

16 Wer wird sich für mich gegen die Bösewichter erheben, wer für mich auftreten gegen die Übelthäter?

Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

17 Wäre Jahwe nicht meine Hilfe, so läge meine Seele wohl schon in der Todesstille.

Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

18 Wenn ich dachte: es wankt mein Fuß! so stützte mich deine Gnade, Jahwe.

Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

19 Wenn der schweren Gedanken in meinem Innern viele waren, erquickten deine Tröstungen meine Seele.

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

20 Hat der verderbliche Stuhl mit dir Gemeinschaft, der wider Recht und Gesetz Unheil schafft?

Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

21 Sie scharen sich zusammen wider das Leben der Frommen und verurteilen unschuldiges Blut.

ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

22 Aber Jahwe ward mir zur Burg, und mein Gott zu einem Felsen, der mir Zuflucht bot.

Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

23 Und er vergalt ihnen ihren Frevel und vertilgt sie in ihrer Bosheit; es vertilgt sie Jahwe, unser Gott.

Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.