Psalm 92

1 Ein Psalm. Ein Lied, für den Sabbattag. Köstlich ist's, Jahwe zu danken und deinem Namen zu lobsingen, du Höchster,

Virsi, sapatinpäivä-laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,

2 am Morgen deine Gnade zu verkündigen und deine Treue in den Nächten

aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi

3 zum zehnsaitigen Psalter und zur Harfe, zu Saitenspiel auf der Zither.

kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.

4 Denn du hast mich fröhlich gemacht, Jahwe, durch dein Thun; ich juble über die Werke deiner Hände.

Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.

5 Wie sind deine Werke so groß, Jahwe, deine Gedanken so sehr tief!

Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.

6 Der tierische Mensch erkennt es nicht, und der Thor begreift es nicht.

Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.

7 Wenn die Gottlosen wie das Gras sprossen, und alle Übelthäter blühen, so geschieht das, damit sie für immer vertilgt werden.

Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.

8 Du aber, Jahwe, thronst auf ewig in der Himmelshöhe.

Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

9 Denn fürwahr, deine Feinde, Jahwe, denn fürwahr, deine Feinde werden vergehen, alle Übelthäter werden sich zerstreuen.

Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.

10 Und du ließest mein Horn hoch erhoben sein wie das eines Wildochsen, kräftigtest mein Alter durch frisches Öl.

Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.

11 Mein Auge blickte mit Lust auf meine Feinde, und meine Ohren hörten ihre Freude an den Bösewichtern, die sich wider mich erhoben hatten.

Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

12 Der Fromme sproßt wie die Palme; er wächst wie die Ceder auf dem Libanon.

Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

13 Im Tempel Jahwes gepflanzt, treiben sie in den Vorhöfen unseres Gottes Sprossen.

He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Noch im Alter tragen sie Frucht, sind saftvoll und frisch,

Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

15 zu verkünden, daß Jahwe gerecht ist, mein Fels, an dem kein Unrecht ist.

ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.