Psalm 78

1 Ein Maskil Asaphs. Vernimm, mein Volk, meine Unterweisung, neigt euer Ohr den Worten meines Mundes!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Ich will meinen Mund zu Sprüchen aufthun, will Rätsel aus der Vorzeit verkünden.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Was wir gehört und erfahren, und was unsere Väter uns erzählt haben,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 wollen wir ihren Kindern nicht verhehlen, indem wir dem nachfolgenden Geschlechte die ruhmwürdigen Thaten Jahwes erzählen und seine Macht und die Wunder, die er gethan hat.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Er stellte ein Zeugnis in Jakob auf und gab eine Weisung in Israel, indem er unseren Vätern gebot, sie ihren Söhnen kundzuthun,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 damit das nachkommende Geschlecht sie erführe, die Söhne, die geboren würden, damit sie aufträten und ihren Söhnen davon erzählten,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 damit sie auf Gott ihr Vertrauen setzten und der großen Thaten Gottes nicht vergäßen und seine Gebote hielten

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 und nicht wie ihre Väter würden, ein abtrünniges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht, das nicht festes Sinnes war, und dessen Geist nicht treulich an Gott hielt.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Die Söhne Ephraims, die Bogengerüsteten, kehrten am Tage des Kampfes um.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 Sie hielten den Bund Gottes nicht und wollten nicht nach seinem Gesetze wandeln.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Sie vergaßen seine großen Thaten und seine Wunder, die er sie hatte schauen lassen.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Vor ihren Vätern hatte er Wunder gethan in Ägypten, im Gefilde von Zoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchgehn und stellte die Wasser auf wie einen Damm.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Er leitete sie tagsüber mit der Wolke, die ganze Nacht hindurch mit feurigem Schein.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie wie mit Fluten in Fülle.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Er ließ Bäche aus dem Felsen hervorgehn und Wasser in Strömen herabfließen.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Dennoch sündigten sie weiter gegen ihn, indem sie sich in der Wüste gegen den Höchsten empörten.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Sie versuchten Gott in ihrem Herzen, indem sie Speise für ihr Gelüsten forderten.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Sie redeten wider Gott und sprachen: “Kann wohl Gott in der Wüste einen Tisch anrichten?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 “Wohl schlug er den Felsen, daß Wasser strömten, und Bäche sich ergossen; “vermag er wohl auch Brot zu geben oder seinem Volke Fleisch zu verschaffen?”

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Darum, als Jahwe das hörte, entrüstete er sich, und Feuer entzündete sich wider Jakob, und Zorn stieg herauf über Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 weil sie Gotte nicht glaubten und auf seine Hilfe nicht vertrauten.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Und er gebot den Wolken droben und öffnete die Thüren des Himmels,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 ließ Manna auf sie regnen, daß sie zu essen hätten, und verlieh ihnen Himmelskorn.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Engelbrot hatte jedermann zu essen; er sandte ihnen Zehrung in Fülle.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Er ließ den Ostwind am Himmel aufbrechen und führte durch seine Stärke den Südwind herbei.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Er ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub und beflügelte Vögel wie Sand am Meer.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Mitten in sein Lager ließ er sie fallen, rings um seine Wohnung her.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Da aßen sie und wurden gründlich satt, und er befriedigte ihr Gelüst.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Noch hatten sie sich ihres Gelüstes nicht entschlagen - sie hatten ihre Speise noch im Mund -

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 da stieg der Zorn Gottes über sie herauf und würgte unter ihren Fetten und streckte die Jünglinge Israels nieder.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Darum ließ er ihre Tage wie einen Hauch dahinschwinden und ihre Jahre in bestürzender Schnelle.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Wenn er sie würgte, so fragten sie nach ihm und wendeten sich zurück zu Gott

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 und gedachten daran, daß Gott ihr Fels und Gott, der Höchste, ihr Erlöser sei.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Sie beschwatzten ihn mit ihrem Munde und logen ihm mit ihrer Zunge;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 aber ihr Sinn war ihm gegenüber nicht fest, und sie hielten nicht treulich an seinem Bund,

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 während doch er barmherzig war, Schuld vergab und sie nicht vertilgte, gar oft von seinem Zorn abließ und nicht seinen ganzen Grimm aufbot.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Denn er gedachte daran, daß sie Fleisch seien, ein Hauch, der dahinfährt und nicht wiederkommt.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 Wie oft empörten sie sich gegen ihn in der Wüste, betrübten sie ihn in der Einöde!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Immer wieder versuchten sie Gott und kränkten den Heiligen Israels.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 Sie gedachten nicht an seine gewaltige Hand, an den Tag, da er sie vom Feinde befreit hatte,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 da er seine Zeichen in Ägypten hinstellte und seine Wunder im Gefilde von Zoan.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Denn er verwandelte ihre Ströme in Blut und ihre Bäche, damit sie nicht trinken könnten.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Er sandte Hundsfliegen gegen sie, die fraßen sie, und Frösche, die verderbten sie.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 Er gab ihr Gewächs dem Ungeziefer preis und was sie erarbeitet, der Heuschrecke.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Er erschlug ihre Weinstöcke mit Hagel und ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Er gab ihr Vieh dem Hagel preis und ihre Herden den Blitzen.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Er entsandte wider sie die Glut seines Zorns, Wut und Grimm und Drangsal, eine Schar von Unglücksengeln.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Er ließ seinem Zorne freien Lauf, entzog ihre Seele nicht dem Tod und überlieferte ihr Leben der Pest.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 Er schlug alle Erstgeburt in Ägypten, die Erstlinge der Manneskraft in den Zelten Hams.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Und er ließ sein Volk ausziehen wie Schafe und leitete sie in der Wüste wie eine Herde.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Er führte sie sicher, und sie brauchten sich nicht zu fürchten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Er brachte sie in sein heiliges Gebiet, zu dem Berge, den seine Rechte erworben hatte.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Er vertrieb vor ihnen Völker, verloste ihr Land zum erblichen Besitz und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Aber sie versuchten Gott, den Höchsten, und empörten sich gegen ihn und hielten seine Gebote nicht.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Sie wandten sich ab und waren treulos wie ihre Väter, wandelten sich, wie ein trügerischer Bogen.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Sie erzürnten ihn mit ihren Höhen und erregten seinen Eifer durch ihre Bilder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Da Gott das vernahm, entrüstete er sich und verwarf Israel völlig.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Er gab die Wohnung zu Silo preis, das Zelt, wo er unter den Menschen wohnte,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 ließ seine Macht in die Gefangenschaft wandern und seine Zier in die Gewalt des Feindes.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Er gab sein Volk dem Schwerte preis und entrüstete sich über sein Besitztum.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 Seine Jünglinge fraß das Feuer, und seine Jungfrauen blieben ohne Hochzeitslied.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Seine Priester fielen durch das Schwert, und seine Witwen hielten keine Totenklage.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Da erwachte der Herr wie ein Schlafender, wie ein Held, der vom Weine besiegt ward.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 Und er schlug seine Feinde zurück: ewige Schmach brachte er über sie.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Und er verwarf das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er liebgewonnen.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Und er baute so fest wie die Himmelshöhen sein Heiligtum, wie die Erde, die er für die Ewigkeit gegründet hat.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Er erwählte seinen Knecht David und nahm ihn von den Schafhürden hinweg.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Von den säugenden Schafen holte er ihn weg, daß er sein Volk Jakob weide und Israel, sein Besitztum.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Und er weidete sie in Herzenseinfalt und führte sie mit kluger Hand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.