Psalm 34

1 Von David, als er seinen Verstand vor Abimelech verstellte, und der ihn forttrieb, und er von dannen ging. Ich will Jahwe preisen alle Zeit, sein Lob soll beständig in meinem Munde sein.

Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

2 Jahwes soll sich meine Seele rühmen; die Elenden sollen es hören und sich freuen.

Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

3 Verherrlicht Jahwe mit mir und laßt uns miteinander seinen Namen erheben!

Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

4 So oft ich Jahwe suchte, erhörte er mich und aus allem, was ich gefürchtet, errettete er mich.

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

5 Die auf ihn blickten, wurden leuchtenden Angesichts, und ihr Antlitz brauchte nicht zu erblassen.

Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

6 Hier ist so ein Elender, welcher rief, und Jahwe hörte und half ihm aus allen seinen Nöten.

Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

7 Der Engel Jahwes lagert sich rings um die, die ihn fürchten, und reißt sie heraus.

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

8 Schmeckt und seht, daß Jahwe gütig ist; wohl dem Manne, der bei ihm Zuflucht sucht!

Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

9 Fürchtet Jahwe, ihr, seine Heiligen; denn die ihn fürchten, haben keinen Mangel.

Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

10 Junge Löwen darben und hungern; aber die, die Jahwe suchen, haben keinen Mangel an irgend einem Gut.

Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

11 Kommt, Kinder, hört mir zu; ich will euch die Furcht Jahwes lehren!

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

12 Wer ist der Mann, der Leben begehrt, zahlreiche Lebenstage wünscht, um Glück zu erleben?

Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

13 Wahre deine Zunge vor Bösem und deine Lippen vor trügerischer Rede!

varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

14 Halte dich fern vom Bösen und thue Gutes, suche Frieden und jage ihm nach!

vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

15 Das Antlitz Jahwes ist wider die, die Böses thun, daß er ihr Gedächtnis von der Erde vertilge.

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

16 Die Augen Jahwes sind auf die Frommen gerichtet, und seine Ohren auf ihr Geschrei.

Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

17 Sie schrieen und Jahwe hörte und rettete sie aus allen ihren Nöten.

Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

18 Jahwe ist denen nahe, die zerbrochenes Herzens sind, und hilft denen, die ein zerschlagenes Gemüt haben.

Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

19 Zahlreich sind die Leiden des Frommen, aber Jahwe errettet ihn aus allen.

Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

20 Er behütet alle seine Gebeine, daß ihrer keines zerbrochen wird.

Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

21 Den Gottlosen wird das Unheil töten, und die den Frommen hassen, werden büßen.

Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

22 Jahwe erlöst die Seele seiner Knechte, und alle, die bei ihm Zuflucht suchen, werden nicht büßen.

Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.