Psalm 22
1 Dem Musikmeister, nach “Hirschkuh der Morgenröte.” Ein Psalm Davids. Mein Gott, mein Gott, warum hast du mich verlassen - fern von Hilfe für mich, von den Worten, die ich stöhne?
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
2 “Mein Gott!” rufe ich tagsüber, doch du antwortest nicht, und bei Nacht, ohne daß ich Beruhigung fände.
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3 Und du bist doch der Heilige, der über den Lobliedern Israels thront.
Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4 Auf dich vertrauten unsere Väter, vertrauten, und du errettetest sie.
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5 Zu dir schrieen sie und wurden errettet, auf dich vertrauten sie und wurden nicht zu Schanden.
He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 Ich aber bin ein Wurm und kein Mensch, ein Hohn der Leute und vom Volke verachtet!
Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 Alle, die mich sehen, spotten über mich, verziehen die Lippe, schütteln den Kopf.
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8 “Wälze deine Sache auf Jahwe! Er mag ihn erretten, mag ihn herausreißen; er hat ja Gefallen an ihm!”
"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9 Ja, du bist's, der mich hervorzog aus dem Mutterschoß, an meiner Mutter Brüsten mich sorglos liegen ließ!
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 Auf dich war ich geworfen von Mutterleibe an, vom Schoße meiner Mutter an bist du mein Gott.
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Sei nicht fern von mir, denn Bedrängnis ist nahe, denn es giebt keinen Helfer.
Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12 Mich umgeben starke Farren, die Stiere Basans umzingeln mich.
Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13 Sie sperren ihren Rachen wider mich auf, wie ein reißender und brüllender Löwe.
avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14 Wie Wasser bin ich hingegossen, und alle meine Gebeine sind auseinandergegangen. Mein Herz ist wie zu Wachs geworden, zerflossen in meinem Innern.
Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15 Mein Gaumen ist ausgetrocknet gleich einer Scherbe, meine Zunge angeklebt an meinen Schlund, und in den Todesstaub wirst du mich legen.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16 Denn Hunde umgeben mich, eine Rotte von Bösewichtern umkreist mich, dem Löwen gleich meine Hände und Füße.
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17 Ich kann alle meine Gebeine zählen; sie blicken her, schauen ihre Lust an mir.
Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18 Sie teilen meine Kleider unter sich und werfen das Los über mein Gewand.
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19 Du aber, Jahwe, sei nicht fern! Meine Stärke, eile mir zu Hilfe!
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20 Errette mich vom Schwert, aus Hundesgewalt meine Einsame!
Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
21 Hilf mir aus dem Rachen des Löwen und aus der Wildochsen Hörnern - erhörst du mich.
Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
22 Ich will deinen Namen meinen Brüdern verkünden, inmitten der Gemeinde will ich dich preisen.
Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23 Die ihr Jahwe fürchtet, preiset ihn! Aller Same Jakobs, ehret ihn, und scheut euch vor ihm, aller Same Israels!
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
24 Denn er hat das Elend des Elenden nicht verschmäht und nicht verachtet und sein Antlitz nicht vor ihm verborgen, und als er zu ihm schrie, hat er gehört.
Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
25 Von dir geht mein Lobpreis aus in großer Versammlung; meine Gelübde will ich bezahlen angesichts derer, die ihn fürchten.
Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
26 Elende werden essen und satt werden; preisen werden Jahwe, die ihn suchen: Euer Herz lebe auf für immer!
Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
27 Alle Enden der Erde werden's inne werden und sich zu Jahwe bekehren, und vor dir sich niederwerfen alle Geschlechter der Heiden.
Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
28 Denn Jahwe gehört das Königtum, und er herrscht über die Heiden.
sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29 Nur vor ihm werden sich niederwerfen alle Fetten der Erde, vor ihm sich beugen alle, die in den Staub hinabfahren. Und wer seine Seele nicht am Leben erhielt,
Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30 dessen Same wird ihm dienen. Man wird erzählen vom Herrn dem kommenden Geschlecht
Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31 und verkündigen wird man von seiner Gerechtigkeit dem Volke, das geboren werden soll, daß er es ausgeführt!
He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
