Psalm 18
1 Dem Musikmeister. Vom Knechte Jahwes, von David, der an Jahwe die Worte dieses Liedes richtete, als ihn Jahwe aus der Gewalt aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte. Er sprach: Ich will dich erhöhen, Jahwe, meine Stärke! Jahwe ist mein Fels in meiner Drangsal und mein Erretter.
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Mein Gott ist mein Hort, bei dem ich Zuflucht suche, mein Schild und mein Heilshorn, meine Burg.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Den Preiswürdigen rufe ich, Jahwe, so werde ich von meinen Feinden befreit.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Denn umringt hatten mich Wasserwogen, und tückische Bäche schreckten mich;
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 Da mir angst ward, rief ich Jahwe an und zu meinem Gotte schrie ich. Er hörte aus seinem Palaste meine Stimme, und mein Geschrei kam vor ihn, drang zu seinen Ohren.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Er blickte her - da wankte die Erde, und der Berge Grundfesten erbebten und schwankten hin und her, weil er ergrimmt war.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Rauch stieg auf in seiner Nase, und Feuer fraß aus seinem Munde; glühende Kohlen brannten von ihm aus.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Er neigte den Himmel und ließ sich herab, während Dunkel unter seinen Füßen war.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Er bestieg einen Kerub und flog dahin und schwebte einher auf den Fittigen des Windes.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Er machte Finsternis zu seiner Hülle, ringsum zu seiner Hütte Wasserdunkel, dichte Wolken.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Vom Glanze vor ihm brachen durch seine Wolken, Hagel und Feuerkohlen.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Da donnerte im Himmel Jahwe und der Höchste ließ seine Stimme erschallen.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Er schleuderte seine Pfeile und zerstreute sie, blitzte Blitze und scheuchte sie.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Da wurden sichtbar die Betten des Meers, und bloßgelegt die Grundfesten des Erdkreises vor deinem Schelten, Jahwe, vor dem Schnauben des Odems deiner Nase!
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Er langte herab aus der Höhe, ergriff mich, zog mich aus großen Wassern.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Er entriß mich meinem starken Feinde und meinen Hassern, weil sie mir zu mächtig waren.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Sie überfielen mich an meinem Unglückstag, aber Jahwe ward meine Stütze.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Er führte mich heraus in freien Raum, riß mich heraus, weil er Wohlgefallen an mir hatte.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Jahwe erweist mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vergilt er mir.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Denn ich hielt inne die Wege Jahwes und frevelte nicht gegen meinen Gott.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Denn alle seine Rechte sind mir gegenwärtig, und seine Satzungen schob ich nicht beiseite.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Ich war redlich gegen ihn und hütete mich vor meiner Verschuldung.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Da vergalt mir Jahwe nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Gegen den Liebreichen zeigst du dich liebreich, gegen den Redlichen zeigst du dich redlich,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 gegen den Lauteren zeigst du dich lauter und gegen den Verkehrten zeigst du dich verdreht.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Denn du schaffst Hilfe gedrücktem Volk, aber hoffärtige Augen erniedrigst du.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Denn du lässest meine Leuchte scheinen; Jahwe, mein Gott, erhellt meine Finsternis.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Denn durch dich zerbreche ich Mauern und mit meinem Gotte springe ich über Wälle.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Gottes Weg ist vollkommen! Das Wort Jahwes ist durchläuert: ein Schild ist er allen, die bei ihm Zuflucht suchen.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Denn wer ist Gott außer Jahwe, und wer ein Hort außer unserem Gott?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Dem Gott, der mich mit Stärke gürtet und meinen Weg eben macht;
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 der meine Füße den Hindinnen gleich macht und mich auf Höhen stellt,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 der meine Hände streiten lehrt, daß meine Arme den ehernen Bogen spannen.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Und du gabst mir den Schild deines Heils und deine Rechte stützte mich, und deine Herablassung machte mich groß.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Du machtest weiten Raum für meinen Schritt, und meine Knöchel wankten nicht.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Ich verfolgte meine Feinde und holte sie ein und kehrte nicht um, bis ich sie vernichtet.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Ich zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstehen konnten, dahinsanken unter meine Füße.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Du gürtetest mich mit Stärke zum Streit, beugtest meine Widersacher unter mich.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Du ließest meine Feinde vor mir fliehen, und meine Hasser - die rottete ich aus!
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Sie schrieen - aber da war kein Helfer, zu Jahwe - aber er antwortete ihnen nicht.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Und ich zermalmte sie wie Staub vor dem Winde, wie Gassenkot leerte ich sie aus.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Du errettetest mich aus Völkerfehden, setztest mich zum Haupte der Heiden: Leute, die ich nicht kannte, wurden mir unterthan.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Aufs Hörensagen gehorchen sie mir, die Söhne der Fremde schmeicheln mir.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Die Söhne der Fremde schmachten dahin und zittern hervor aus ihren Schlössern.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Es lebt Jahwe und gepriesen ist mein Hort, und hoch erhaben der Gott meines Heils;
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 der Gott, der mir Rache gab und die Völker unter mich trieb,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 der mich herausriß aus meinen Feinden, und über meine Widersacher erhöhtest du mich; vor dem gewaltthätigen Mann errettetest du mich.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Darum will ich dich preisen, Jahwe, unter den Heiden und deinem Namen singen,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 der seinem Könige großes Heil verleiht und seinem Gesalbten Huld erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit!
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
