Psalm 109

1 Dem Musikmeister. Von David. Ein Psalm. Gott, der du mein Lobpreis bist, schweige nicht!

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

2 Denn gottlosen Mund und trügerischen Mund haben sie wider mich aufgethan, mit lügnerischer Zunge mit mir geredet.

Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

3 Und mit Worten des Hasses haben sie mich umgeben und bekämpften mich ohne Ursache.

Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

4 Für meine Liebe befeinden sie mich, während ich doch ganz Gebet bin.

Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

5 Sie vergalten mir Böses für Gutes und Haß für meine Liebe.

He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

6 Bestelle einen Gottlosen wider ihn, und ein Ankläger stehe zu seiner Rechten.

Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

7 Wenn er gerichtet wird, müsse er als schuldig hervorgehen, und sein Gebet werde zur Sünde.

Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8 Seiner Lebenstage seien wenige, sein Amt empfange ein anderer.

Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

9 Seine Kinder müssen zu Waisen werden, und sein Weib eine Witwe.

Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

10 Seine Kinder müssen überall umherschweifen und betteln, müssen fortgetrieben werden aus ihren Ruinen.

Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11 Der Wucherer lege aller seiner Habe Schlingen, und Fremde mögen plündern, was er mühsam erworben hat.

Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

12 Er habe niemanden, der ihm Huld erweist, und niemand sei, der sich seiner Waisen erbarmt.

Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

13 Seine Nachkommenschaft müsse der Ausrottung verfallen; im nächsten Geschlecht erlösche ihr Name!

Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14 Der Verschuldung seiner Väter werde bei Jahwe gedacht, und seiner Mutter Sünde werde nicht ausgelöscht.

Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

15 Stets seien sie Jahwe gegenwärtig, damit er ihr Gedächtnis von der Erde vertilge,

Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

16 weil er nicht daran gedacht hat, Liebe zu üben, sondern den elenden und armen Mann verfolgte und den Verzagten, um ihn vollends zu töten.

Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

17 Er wollte den Fluch - so komme er über ihn! Er hatte kein Gefallen an Segen - so bleibe er fern von ihm!

Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

18 Er zog den Fluch an wie sein Gewand - so dringe er wie Wasser in sein Inneres ein und wie Öl in seine Gebeine!

Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Er werde ihm wie ein Kleid, in das er sich hüllt, und zu einem Gürtel, mit dem er sich beständig gürtet.

Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

20 Dies sei der Lohn meiner Widersacher von Jahwe und derer, die Böses wider mich reden.

Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21 Du aber, Jahwe, Herr, verfahre mit mir um deines Namens willen; denn deine Gnade ist köstlich - errette mich!

Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

22 Denn ich bin elend und arm, und mein Herz windet sich in meinem Inneren.

Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23 Gleich dem Schatten, wenn er sich neigt, schwinde ich dahin, bin ausgeschüttelt, wie eine Heuschrecke.

Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24 Meine Kniee wanken vom vielen Fasten, und mein Leib ist abgemagert, ohne Fett.

Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25 Und ich bin ihnen zum Gespötte geworden; wenn sie mich sehen, schütteln sie den Kopf.

Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26 Hilf mir, Jahwe, mein Gott! Rette mich, nach deiner Gnade!

Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

27 Laß sie inne werden, daß dies deine Hand sei, daß du, Jahwe, es gethan hast.

ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

28 Mögen sie fluchen, du aber wollest segnen; die sich wider mich erheben, müssen zu Schanden werden, dein Knecht aber möge sich freuen dürfen!

Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

29 Mögen sich meine Widersacher mit Schmach bedecken und von ihrer Schande wie von einem Mantel umhüllt sein.

Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30 Ich will Jahwe mächtig mit meinem Munde preisen und inmitten vieler will ich ihn rühmen!

Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31 Denn er steht dem Armen zur Rechten, um ihm zu helfen gegen die, die ihn verdammen.

Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.