Psalm 107
1 “Danket Jahwe, denn er ist gütig, denn ewig währt seine Gnade!”
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 sollen die von Jahwe Erlösten sprechen, die er aus der Drangsal erlöst
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 und die er aus den Ländern gesammelt hat, vom Aufgang und vom Niedergang, von Norden und von Westen her.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Sie irrten in der Wüste, in wegloser Einöde; sie fanden keine Stadt, in der sie wohnen konnten,
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 waren hungrig und durstig; ihre Seele in ihnen verzagte.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der errettete sie aus ihren Ängsten
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 und führte sie auf ebenem Wege, daß sie nach einer Stadt wanderten, in der sie wohnen konnten.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 daß er die lechzende Seele gesättigt und die hungernde Seele mit Gutem erfüllt hat.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Die in Finsternis und Umnachtung saßen, in Elend und Eisen gefangen, -
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 denn sie hatten den Worten Gottes widerstrebt und den Ratschluß des Höchsten verachtet;
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 und er beugte ihren Übermut durch Trübsal: sie sanken hin und niemand half.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der half ihnen aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Er führte sie heraus aus der Finsternis und Umnachtung und zerriß ihre Bande.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Denn er zerbrach die ehernen Thüren und zerhieb die eisernen Riegel.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die da hinsiechten infolge ihres sündigen Wandels und um ihrer Verschuldungen willen geplagt wurden;
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 jegliche Speise verabscheute ihre Seele, und sie waren schon nahe an den Thoren des Todes:
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der half ihnen aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Er sandte sein Wort und heilte sie und ließ sie aus ihren Gruben entrinnen.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 und mögen Dankopfer bringen und seine Werke mit Jubel erzählen.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Die auf Schiffen das Meer befuhren, auf großen Wassern Handel trieben,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 die haben die Werke Jahwes geschaut und seine Wunder in der Tiefe!
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Denn er gebot, da entstand ein Sturmwind; der hob seine Wellen hoch empor.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Sie stiegen zum Himmel auf, fuhren in die Tiefen hinab; ihre Seele verzagte in solcher Not.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Sie tanzten und schwankten wie ein Trunkener, und alle ihre Weisheit wurde zu nichte gemacht:
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Not; der befreite sie aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Er stillte den Sturm zum Säuseln, und es schwiegen ihre Wellen.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Da wurden sie froh, daß sie sich legten, und er führte sie zum ersehnten Hafen.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Sie mögen Jahwe für seine Gnade danken und für seine Wunder an den Menschenkindern
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 und mögen ihn in der Volksgemeinde erheben und im Rate der Vornehmen rühmen.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Er machte Ströme zur Wüste und Quellorte von Gewässern zu dürrem Lande,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 fruchtbares Land zur salzigen Steppe wegen der Bosheit derer, die es bewohnten.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Er machte die Wüste zum Wasserteich und dürres Land zu Quellorten von Gewässern.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Er ließ daselbst Hungernde wohnen, und sie gründeten eine Stadt, in der sie wohnen konnten.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Sie besäeten Felder und pflanzten Weinberge, die gaben alljährlich Früchte.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Und er segnete sie, daß sie sich überaus vermehrten, und gab ihnen nicht wenig Vieh.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Aber sie nahmen ab und wurden gebeugt durch den Druck des Unglücks und Jammers.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 “Er gießt Verachtung über Edle ausund läßt sie irren in unwegsamer Öde.”
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Er hob den Armen aus dem Elend empor und machte die Geschlechter einer Herde gleich.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 “Die Frommen sehen's und freuen sich, und die Bosheit schließt ihr Maul”.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Wer ist weise? Der beachte dies, und sie mögen merken auf die Gnadenerweisungen Jahwes!
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
