Sprueche 31

1 Dies sind die Worte des Königs Lemuel, ein Ausspruch, dem ihm seine Mutter einschärfte.

Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Was ich dir raten soll, mein Sohn? und was, du Sohn meines Leibes, und was, du Sohn meiner gelübde?

Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Gieb nicht den Weibern deine Kraft, noch deine liebkosungen denen, die Könige verderben.

Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

4 Nicht gefalle es den Königen, o Lemoel, nicht gefalle es den königen Wein zu trinken, noch Rauschtrank den Fürsten.

Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

5 Sie möchten sonst trinken und das festgesetzte Recht vergessen und den Rechtshandel aller elenden Leute entstellen.

Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Gebt Rauschtrank dem, der am Untergehen ist, und Wein solchen, deren Seele betrübt ist.

Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 Der mag trinken und seiner Armut vergessen und seines leids nicht mehr gedenken.

Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Thue deinen Mund auf für den Stummen, für die Sache aller dahinschmachtenden Leute.

Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Thue deinen Mund auf, richte gerecht und schaffe recht dem Elenden und Armen!

Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 Ein wackeres weib, wer mag es finden? Weit über Korallen geht ihr Wert.

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Auf sie vertraut ihres Gatten Herz, und an Gewinn fehlt es ihm nicht.

Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Sie tut ihm liebes und kein Leid ihr ganzes Leben lang.

Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Sie tut sich um nach Wolle und Flachs und schafft mit arbeitslustigen Händen.

Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Sie gleicht den Schiffen eines Kaufmanns; von ferne bringt sie ihre Nahrung herbei.

Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Sie steht auf, wenn's noch Nacht ist, und gibt Speise für ihr Haus und das bestimmte Teil für ihre Mägde.

Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Sie sinnt auf einen Acker und kauft ihn; von ihrer Hände Frucht pflanzt sie einen Weinberg.

Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Sie gürtet mit Kraft ihre Lenden und macht ihre Arme rüstig.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Sie merkt, daß ihr Hantieren gedeiht; nicht erlischt des Nachts ihre Leuchte.

Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Ihre Hände streckt sie nach dem Rocken aus, und ihre Finger ergreifen die Spindel.

Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Ihre Hand reckt sie dem Elenden hin und ihre Arme streckt sie nach dem Dürftigen aus,

Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Sie fürchtet nichts für ihr Haus vom Schnee, denn ihr ganzes Haus ist mit Scharlachwolle gekleidet.

Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Decken verfertigt sie sich; Byssus und Purpur ist ihr Gewand.

Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Angesehen ist ihr Gemahl in den Thoren, wenn er Sitzung hält mit den Vornehmen des Landes.

Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Ein feines Unterkleid fertigt sie an und verkauft's und einen Gürtel übergiebt sie dem Krämer.

Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Kraft und Hoheit ist ihr Gewand, und so lacht sie des künftigen Tags.

Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Ihren Mund thut sie mit Weisheit auf, und liebreiche Unterweisung ist auf ihrer Zunge.

Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Sie überwacht das Thun und Treiben ihres Hauses und Brot der Faulheit ißt sie nie.

Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Ihre Söhne treten auf und preisen sie glückselig, ihr Gemahl tritt auf und rühmt sie:

Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29 “Gar viele Frauen haben sich wacker erzeigt - du aber übertriffst sie alle!”

"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30 Lug ist die Anmut und ein vergänglicher Hauch die Schönheit: ein Weib, das Jahwe fürchtet, das soll man rühmen!

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Gebt ihr von der Frucht ihrer Hände, und in den Thoren müssen ihr Werke ihr Lob verkünden.

Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.