Klagelieder 5

1 Gedenke, Jahwe, was uns widerfahren; schau her und sieh unsere Schmach!

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 Unser Erbbesitz ist Fremden zugefallen, unsere Häuser Ausländern.

Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3 Wir sind Waisen geworden, vaterlos, unsere Mütter zu Witwen.

Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Unser Wasser trinken wir um Geld, unser Holz bekommen wir nur gegen Zahlung.

Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Unsere Verfolger sitzen uns auf dem Nacken; sind wir ermattet, gönnt man uns keine Ruhe.

Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Ägypten reichten wir die Hand, Assur, um satt zu werden.

Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 unsere Väter fehlten; sie sind nicht mehr, und wir tragen ihre Verschuldungen.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Knechte herrschen über uns; niemand entreißt uns ihrer Hand.

Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Mit Gefahr unseres Lebens holen wir unser Brot voller Angst vor dem Schwert und der Pest.

Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

10 Unsere Haut ist geschwärzt wie ein Ofen, von den Gluten des Hungers.

Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

11 Frauen in Zion haben sie geschändet, Jungfrauen in den Städten Judas.

Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 Fürsten wurden durch ihre Hand gehenkt, der Vornehmen Ansehn für nichts geachtet.

Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Jünglinge nahmen sie zum Mahlen, und Knaben strauchelten unter der Last von Holz.

Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 Verschwunden sind die Greise am Thor, das Saitenspiel der Jünglinge.

Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 Geschwunden ist unseres Herzens Freude; in Klage ist unser Reigen verwandelt.

Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 Die Krone ist uns vom Haupte gefallen: wehe uns, daß wir gesündigt haben!

Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Darüber ist unser Herz siech geworden, darob unsere Augen trübe,

Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

18 über den Zionsberg, der verwüstet ist, auf dem sich Füchse tummeln.

Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19 Du, Jahwe, thronst auf ewig, dein Stuhl steht von Geschlecht zu Geschlecht.

Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Warum willst du uns für immer vergessen, uns lebenslang verlassen?

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 Bekehre uns zu dir, Jahwe, so kehren wir um; erneuere unsere Tage, wie vor Alters!

Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Oder hast du uns ganz verworfen, bist überaus auf uns erzürnt?

Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?