Job 18

1 Bildad von Suah antwortete und sprach:

Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 Wie lange wollt ihr diese Wortjagd treiben? Kommt zu Verstand, hernach wollen wir reden!

"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Weswegen werden wir dem Vieh gleichgeachtet, gelten für vernagelt in euren Augen?

Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4 Du, der sich in seinem Grimme selbst zerfleischt, - soll um deinetwillen die Erde entvölkert werden, und der Fels von seiner Stelle rücken?

Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5 Jawohl erlischt der Gottlosen Licht, und seines Feuers Flamme leuchtet nicht.

Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

6 Das Licht verfinstert sich in seinem Zelt, und seine Leuchte über ihm erlischt.

Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7 Seine rüstigen Schritte werden kurz, sein eigner Anschlag stürzt ihn ins Verderben.

Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8 Denn ins Netz wird er getrieben mit seinen Füßen und über Flechtwerk wandelt er dahin.

Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9 Die Ferse packt ein Fallstrick, fest hält ihn die Schlinge.

Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

10 An der Erde ist der Strick für ihn versteckt, und die Falle für ihn auf dem Pfade.

hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

11 Ringsum ängstigen ihn Schrecknisse und scheuchen ihn auf Schritt und Tritt.

Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12 Es hungert nach ihm das Unheil, und das Verderben klammert sich an seine Seite.

Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13 Es frißt die Glieder seines Leibes, es frißt seine Glieder der Erstgeborene des Todes.

Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14 Er wird herausgerissen aus seinem Zelt, auf das er vertraute: es treibt ihn hin zum Könige der Schrecken.

Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15 In seinem Zelte wohnt, was ihm nicht angehört, auf seine Wohnstätte wird Schwefel gestreut.

Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16 Unten verdorren seine Wurzeln, und oben verwelkt sein Gezweig.

Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17 Sein Gedächtnis verschwindet von der Erde, und kein Name bleibt ihm auf der Flur.

Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18 Man stößt ihn aus dem Licht in Finsternis und treibt ihn weg vom Erdenrund.

Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

19 Nicht Sproß bleibt ihm noch Schoß in seinem Volk, und kein Entronnener ist in seiner Behausung.

Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 Oba seines Verhängnistags erstarren die im Westen, und Schauder packt, die im Osten wohnen.

Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

21 Ja, so ergeht's der Wohnung des Frevlers, und so der Stätte dessen, der sich um Gott nicht kümmerte!

Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."