Job 16

1 Hiob antwortete und sprach:

Job vastasi ja sanoi:

2 Dergleichen habe ich vieles gehört, leidige Tröster seid ihr insgesamt.

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Sind die windigen Reden nun zu Ende? oder was reizt dich zum Erwidern?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Auch ich könnte sprechen wie ihr, wäre euch nur zu Mute, wie mir zu Mute ist, könnte Reden wider euch zusammendrechseln und den Kopf über euch schütteln,

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 euch stärken mit meinem Mund, und meiner Lippen Beileid sollte lindern!

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Mag ich reden - mein Schmerz wird nicht gelindert, und unterlasse ich's - was wird dann von mir weichen?

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Hat er doch nunmehr meine Kraft erschöpft - verödet hast du meinen ganzen Kreis,

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 hast mich gepackt, das muß als Zeugnis gelten! Mein eignes Siechtum tritt wider mich auf, ins Angesicht hinein verklagt es mich.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 Sein Grimm zerfleischt und befehdet mich, er fletscht gegen mich seine Zähne; als mein Widersacher wetzt er seine Augen wider mich.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 Man reißt gegen mich das Maul auf, schlägt mich schmählich auf die Wangen; insgesamt rotten sie sich gegen mich zusammen.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Gott giebt mich Frevlern preis und in der Gottlosen Hände stürzt er mich.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Ich lebte ruhig, da zerschmetterte er mich, packte mich beim Genick und schüttelte mich und stellte mich als Zielscheibe für sich auf.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 Es umschwirren mich seine Pfeile; erbarmungslos spaltet er meine Nieren, gießt auf die Erde meine Galle.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Bresche auf Bresche legt er in mich, stürmt gegen mich an wie ein Kriegsheld.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Härenes Gewand habe ich um meine Haut genäht, habe in den Staub mein Horn gebohrt.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Mein Antlitz ist hochgerötet vom Weinen, und tiefes Dunkel ruht auf meinen Wimpern,

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 obwohl kein Frevel an meinen Händen, und mein Gebet lauter ist.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 O Erde, bedecke nicht mein Blut! Mein Wehruf finde keine Ruhestatt!

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Schon jetzt ist im Himmel mein Zeuge, und mein Bürge in der Höhe.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Meine Freunde spotten mein - zu Gott blickt thränend mein Auge empor,

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 daß er dem Manne Recht schaffe gegen Gott und zwischen dem Menschen und seinem Freund entscheide.

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Denn nur noch wenige Jahre werden kommen, und den Pfad ohne Rückkehr muß ich wandeln.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."