Job 14

1 Der Mensch, vom Weibe geboren, kurz von Tagen und gesättigt mit Unruhe, -

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 wie eine Blume geht er auf und welkt dahin, flieht wie der Schatten und hat nicht Bestand.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 Und über solchen hältst du deine Augen offen und mich ziehst du vor dein Gericht!

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Wie könnte wohl ein Reiner von Unreinen kommen? Nicht einer!

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Wenn seine Tage fest bestimmt sind, die Zahl seiner Monde feststeht bei dir, du ihm ein Ziel gesetzt hast, das er nicht überschreiten kann,

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 so blicke weg von ihm, daß er raste und wie ein Löhner seines Tages froh werde!

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Denn für den Baum zwar giebt's ein Hoffen: wird er abgehauen, so treibt er neue Sprossen, und sein Schößling bleibt nicht aus.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Oba auch seine Wurzel in der Erde altert, und sein Stumpf im Staube abstirbt,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 vom Duft des Wassers schlägt er wieder aus und treibt Zweige wie ein frisch gepflanztes Reis.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Doch stirbt ein Mann, so liegt er hingestreckt, verscheidet ein Mensch - wo ist er dann?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Wie die Gewässer schwinden aus dem See, der Strom versiegt und vertrocknet,

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 so legt der Mensch sich nieder und steht nicht wieder auf; bis der Himmel vergeht, erwachen sie nicht und regen sich nicht aus ihrem Schlaf.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 O daß du mich in der Unterwelt verwahrtest, mich bärgest, bis dein Zorn sich gelegt, ein Ziel mir setztest und dann mein gedächtest! - (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Wenn der Mensch stirbt, lebt er dann wieder auf? Dann wollte ich alle meine Kampfestage ausharren, bis meine Ablösung käme!

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Du würdest rufen, und ich dir antworten; nach deiner Hände Werk würdest du dich sehnen.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Jetzt aber zählst du meine Schritte, gehst an meiner Sünde nicht vorüber.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Versiegelt ruht ihm Beutel mein Vergehen, und meine Schuld verklebtest du.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Aber wie der Berg im Sturze zerfällt, und der Fels von seiner Stelle rückt,

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 wie das Wasser Steine zerreibt, und seine Fluten das Erdreich fortschwemmen, so hast du des Menschen Hoffen vernichtet.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Du vergewaltigst ihn für immer, und er geht dahin, entstellst sein Antlitz und lässest ihn dahinfahren.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Kommen seine Kinder zu Ehren - er weiß es nicht, sinken sie herab - er hat nicht acht auf sie.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Nur über ihn selbst fühlt Schmerz sein Leib, und über ihn selbst trauert seine Seele!

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."