Psalm 94
1 Herr! Als der Rache Gott, als Gott der Rache zeige Dich!
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Erhebe Dich als Erdenrichter! Vergilt den Stolzen nach Verdienst!
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 Wie lange sollen Frevler, Herr, wie lange sollen Frevler noch frohlocken
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 und geifernd so Vermessenes reden und alle Übeltäter so sich brüsten
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 Sie treten, Herr, Dein Volk. Die ewig Deinen quälen sie,
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 erwürgen Fremdlinge und Witwen und morden Waisen, sprechend:
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 "Der Herr sieht's nicht; nicht merkt es Jakobs Gott."
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Ihr Albernen im Volke werdet klug! Ihr Törichten! Wann wollt ihr das begreifen?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 Nicht hören sollte, der das Ohr erschafft? Nicht sehen, der das Auge hat gebildet?
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 Nicht strafen sollte, der die Heidenvölker züchtigt? Er, der den Menschen Einsicht schenkt?
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Die menschlichen Gedanken kennt der Herr, wie sie so eitel sind. -
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 Dem Manne Heil, den Du erziehst, o Herr, aus Deiner Lehre ihn belehrst,
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 ihn ob des Bösen Glück beruhigend, bis daß gegraben ist die Grube für den Frevler:
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 "Der Herr verstößt sein Volk nicht ganz, verläßt die ewig Seinen nicht.
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 Noch immer sitzt er zu Gericht; ihm fallen alle frommen Herzen zu."
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Wer steht mir gegen Bösewichter bei? Wer tritt für mich den Übles Tuenden entgegen?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 Wenn nicht der Herr mein Beistand wäre, dann läge meine Seele bald im Reich der Stille.
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 Obschon ich wähnte, daß mein Fuß gewankt, so hält mich dennoch Deine Gnade aufrecht, Herr.
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 Und streiten sich in meinem Innern die Gedanken, so labt an Deinen Tröstungen sich meine Seele.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Hat schon des Unrechts Stuhl der aufgestellt, der Unheil dem Gesetz bereitet?
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 Sie klagen fromme Seelen an; unschuldig Blut verdammen sie. -
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 Doch eine Burg sei mir der Herr, mein Gott, mein Zufluchtsfels!
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 Er lohne ihnen auch ihr Unrecht; er tilge sie in ihrer Bosheit! Der Herr vertilge sie, er, unser Gott.
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
