Psalm 89

1 Ein Lehrgedicht, von Ethan, dem Ezrachiten. Ich singe von des Herrn ewiger Liebe. Mit meinem Mund verkündige ich Deine Treue für künftige Geschlechter.

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

2 Denn ich erklär: Die Liebe ist auf ewigen Grund gebaut; dem Himmel gleich befestigest Du Deine Treue.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

3 "Mit meinem Auserwählten schloß ich einen Bund; Ich schwor dem David, meinem Knecht:

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

4 Auf ewig laß ich deinen Stamm bestehen, begründe deinen Thron für alle Zeiten." (Sela)

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)

5 Dein unvergleichlich Wesen preist der Himmel, Herr, und Deine Treue mit der heiligen Gemeinde.

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

6 Wer in den Wolken gleicht dem Herrn? Wer von den Gottessöhnen ist dem Herrn ähnlich,

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

7 dem Gott, so schrecklich in der Heiligen Rat und furchtbar über alle um ihn her?

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

8 Herr, Gott der Heerscharen! Wer ist, wie Du, so mächtig, Herr? Wie Deine Treue doch für die, die Dich umgeben?

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

9 Du bist des stolzen Meeres Herrscher; nur Du beruhigst seiner Wogen Brandung.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

10 Nur Du schlägst Rahab, daß es kampfunfähig wird, zerstreust mit Deinem starken Arme Deine Feinde.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

11 Dein ist der Himmel, Dein die Erde; die Welt und was sie füllt, hast Du gegründet.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

12 Den Norden und den Süden schufest Du; der Tabor und der Hermon hoben sich in Deinem Namen.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

13 Dir ist ein Arm voll Kraft zu eigen, und stark ist Deine Hand und Deine Rechte hoch erhoben.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

14 Gerechtigkeit und Recht sind Deines Thrones Pfeiler, und Huld und Treue gehen vor Dir her.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

15 Dem Volke Heil, das jauchzend im Lichte Deines Angesichtes wandelt, Herr,

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

16 das über Deinen Namen stets frohlockt und das durch Deine Liebe groß dasteht!

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

17 Die Krone seiner Macht bist Du; durch Deine Huld wächst unsere Macht.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

18 Fürwahr, dem Herrn ist unser Schild zu eigen, dem Heiligen Israels unser König. -

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

19 Einst sprachst Du im Gesicht zu Deinem Frommen. Du sprachst: "Ich habe aufgeholfen einem Helden und einen Jüngling aus dem Volk erhoben.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

20 Ich habe David, meinen Knecht, ergriffen, mit meinem heiligen Öle ihn gesalbt,

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

21 daß meine Hand beständig mit ihm sei, und daß mein Arm ihn stärke.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

22 Kein Gegner wird ihn überfallen, kein Frevler ihn bedrängen.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

23 Vor ihm zerschmettere ich seine Feinde, und seine Hasser schlage ich zu Boden.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

24 Begleiten soll'n ihn meine Huld und Treue, mein Name seine Macht erhöhen!

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

25 Ich setze seine Hand aufs Meer und auf die Ströme seine Rechte.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

26 Er soll mich anrufen: 'Mein Vater Du, mein Gott und meines Heiles Hort bist Du.'

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

27 Ich mache ihn zum Erstgeborenen, zum Höchsten von den Erdenkönigen.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

28 Ich will ihm ewig meine Huld bewahren und unverbrüchlich meinen Bund.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

29 Ich mache ewig seinen Stamm und seinen Thron des Himmels Tagen gleich.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

30 Verlassen aber seine Söhne mein Gesetz und wandeln nicht nach meinen Ordnungen,

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

31 entweihn sie meine Satzungen und halten nimmer meine Vorschriften,

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

32 dann strafe ich mit Ruten ihr Vergehen, mit Streichen ihre Missetat.

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

33 Doch ich entziehe ihm nicht meine Gnade, und meine Treue laß ich ihm nicht fehlen,

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

34 verletze nimmer meinen Bund und ändre nicht den Ausspruch meiner Lippen.

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

35 Ich schwöre ein für allemal bei meiner Heiligkeit: - Wie sollte ich auch David täuschen? -

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

36 Sein Stamm soll ewig dauern, sein Thron, der Sonne gleich nach meinem Willen,

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

37 und wie der Mond für alle Zeiten währen, beständig so, wie dieser in den Wolken!" (Sela)

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)

38 Und doch verwirfst Du und verschmähst im Zorne den, den Du gesalbt,

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

39 vernichtest Deines Knechtes Bund; wirfst seine Krone in den Staub,

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

40 durchbrichst all seine Mauern, zertrümmerst seine Festen.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

41 Wer da vorübergeht, der plündert ihn; für seine Nachbarn ist er nur ein Hohn.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

42 Du hebst empor die Rechte seiner Dränger, erfreuest alle seine Feinde.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

43 Du läßt abprallen seines Schwertes Schneide und ihn im Kampfe nicht bestehn,

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

44 vernichtest seine Heiligkeit und stürzest seinen Thron zu Boden,

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

45 verkürzest seine Jugendzeit, und deckest ihn mit Schande zu. (Sela)

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)

46 Wie lange, Herr, verbirgst Du Dich so ganz? Wie lange brennt Dein Grimm wie Feuer?

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

47 Bedenk doch, was ich für ein Wesen bin! Zu welchem Nichts schufst Du die Menschenkinder alle!

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

48 Wo ist der Mann, der leben bliebe und den Tod nicht schaute, der vor des Grabes Macht sein Leben wahrte? (Sela) (Sheol h7585)

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? (Sela) (Sheol h7585)

49 Wo sind, Herr, Deiner Gnade frühere Beweise, die Du dem David schwurst bei Deiner Treue?

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

50 Bedenk den Hohn auf Deine Knechte, Herr, den ich von all den vielen Völkern her in meinem Busen trage,

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

51 den Hohn, mit dem Dich Deine Feinde, Herr, verhöhnen, mit dem sie des von Dir Gesalbten Stamm beschimpfen!

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

52 Gepriesen sei der Herr in Ewigkeit! Amen! Amen!

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!