Psalm 88
1 Ein Gesang, ein Lied, von den Korachiten, auf den Siegesspender, eine Zugabe, bei Bußübungen, ein Lehrgedicht, von Heman, dem Ezrachiten. Du meines Heiles Gott, o Herr! Ich rufe Tag und Nacht zu Dir.
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 Es komme mein Gebet vor Dich! Und neige meinem Fleh'n Dein Ohr!
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 Zu denen, die zur Grube fahren, zählt man mich; ich gleiche einem Manne ohne Kraft.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 Wie Tote bin ich, bloß von allem, wie die Verblichenen, die im Grabe liegen, und deren Du nicht mehr gedenkst, und die Dir fernestehen.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 Du stößt mich in die tiefste Grube, in Finsternis, in große Tiefen.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Dein Grimm liegt schwer auf mir; und Deine Fluten führst Du her. (Sela)
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 Und Du entfremdest mir die Freunde; zum Ekel machst Du mich für sie. Ich liege eingekerkert und darf nimmer ausgehn.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 Matt ist mein Auge mir vom Leiden. Ich rufe täglich, Herr, Dich an und breite meine Hände nach Dir aus:
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 "Wirst Du an Taten Wunder tun? Und stehen Schatten auf, Dir Dank zu sagen? (Sela)
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 Rühmt man im Grabe Deine Liebe und Deine Treue in der Unterwelt?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 Wird in der Finsternis Dein unvergleichlich Wesen kundgetan und Deine Liebe in dem Lande der Vergessenheit?"
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 So schreie ich, o Herr, zu Dir; vor Dich dringt in der Frühe mein Gebet.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 Warum verschmähst Du meine Seele, Herr, verbirgst vor mir Dein Angesicht?
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 So elend bin ich, von der Jugendzeit an sterbend, und wortlos Deine Schrecken tragend.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 Mich überfallen Deine Zornesgluten, und Deine Schrecknisse vernichten mich,
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 umfluten täglich mich wie Wasser, umschließen mich zumal.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 Du nimmst mir meine Freunde und Gefährten weg, und meine Liebsten sind entschwunden.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
