Psalm 73

1 Ein Lied, von Asaph. - Gewiß! Das höchste Gut für Israel ist Gott, für die, die reinen Herzens sind.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Ich wäre fast mit meinem Fuß gestrauchelt; fast hätte einen Fehltritt ich getan.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Denn ich beneidete die Übermütigen und gaffte bei der Frevler Wohlergehen.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Denn ihre Sklaven brauchen keine Fesseln, und kerngesund ist ihr Gesinde.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 Sie teilen nicht der Menschen Leid und werden nicht wie andere geplagt.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Drum ist ihr Halsgeschmeide Übermut; Gewalttat heißt das Kleid, das sie umhüllt.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Ihr Auge quillt aus Fett hervor; ausschweifend sind des Herzens Süchte.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Sie reden boshaft, voller Hohn, und drohen mit Gewalt von oben her.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Mit ihrem Munde tasten sie den Himmel an, und ihre Zunge herrscht durchs ganze Land-

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 "Fürwahr! Dahin hat er sein Volk gebracht, daß sie nicht Wasser zur Genüge fanden."

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Sie sprechen: "Ach, wie weiß denn Gott? Gibt's denn ein Wissen bei dem Höchsten?"

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Ja, diese sind so frevelhaft und glücklich in der Welt, vermehren sie ihr Hab und Gut.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 So hielt ich denn vergeblich rein mein Herz und wusch in Unschuld meine Hände?

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 Den ganzen Tag bin ich geplagt, und meine Züchtigung ist jeden Morgen da.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Nähm ich mir aber vor, also zu sprechen: "So geht es dem Geschlechte Deiner Kinder", so wär's von mir vermessen.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Wenn ich's nachsinnend will verstehen, da wird's in meinen Augen erst ein Jammer,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 bis ich in Gottes heilige Pläne dringe. Da erst begreife ich ihr Ziel:

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Du stellst sie auf gar schlüpferigen Boden, daß Du sie ins Verderben stürzest.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Wie plötzlich gehen sie zugrunde! Wie schrecklich werden sie dahingerafft, vertilgt!

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Wie beim Erwachen einen Traum der Wachende verachtet, so tust Du's, Herr, mit ihrem Schatten.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Wenn voll von Bitternis das Herz mir wäre, und schnitte durch die Nieren mir der Schmerz,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 dann wäre ich ein Tier, ganz unverständig, ein unvernünftig Tier vor Dir.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Doch immer bleibe ich Dir treu, wenn Du mich bei der Rechten fassest

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 und leitest mich nach Deinem Rat und nimmst zuletzt mich noch zu Besserm mit.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Wen habe ich im Himmel? Und wenn ich Dich besitze, brauche ich auf dieser Welt nichts mehr.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Vergeht mein Fleisch, mein Herz, so bleibt doch meines Herzens Hort, mein Anteil Gott in Ewigkeit.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Wer sich von Dir entfernt, kommt um. Jedweden tilgst Du, der Dir Treue kündigt.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Für mich ist's Seligkeit, mich Gott zu nahen. Ich setze meine Hoffnung auf den Herrn, den Herrn, daß ich verkünden kann, was immer Du verheißen hast.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.