Psalm 105
1 Dem Herrn sagt Dank! Verherrlicht seinen Namen! Macht seine Taten den Nationen kund!
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Lobsingt von ihm! Lobt ihn! Erzählt von seinen Wundern all!
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 In seinem heiligen Namen rühmet euch! Von Herzen freue sich, wer nach dem Herrn sucht!
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Verlanget nach dem Herrn und seiner Herrlichkeit! Stets sucht sein Angesicht!
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Gedenkt der Wunder, die er tat, der Zeichen, seiner Richtersprüche!
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 Geschlecht du, seines Knechtes Abraham, ihr Söhne Jakobs, seines Auserwählten! -
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 Der Herr ist unser Gott, und auf der ganzen Erde gelten seine Urteilssprüche.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 In Ewigkeit gedenkt er seines Bundes und seines Wortes, das er sprach, ins tausendste Geschlecht,
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 des Bunds, den er mit Abraham geschlossen für Israel als einen ewigen Bund,
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 den er für Jakob als ein Recht bestätigt, und seines Eides, den er Isaak zugeschworen.
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 "Dir", sprach er, "geb' ich Kanaan, als euer zugemessen Erbe." -
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 Noch klein war damals ihre Zahl, noch winzig klein und fremd darin.
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 Sie wanderten von einem Heidenvolk zum andern, von einem Reich zu einer andern Nation.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 Er gab nicht zu, daß jemand sie bedrückte; er warnte ihretwegen Könige:
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 "Vergreift euch nicht an den von mir Gesalbten! Fügt keinen Schaden meinen Sehern zu!" -
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Er rief alsdann ins Land den Hunger, jedwede Brotesstütze brechend.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 Er sandte einen Mann vor ihnen her; zum Sklaven ward Joseph verkauft.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 in Fesseln zwang man seine Füße; in Eisen ward sein Hals gelegt,
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 bis in Erfüllung ging, was er verheißen, und ihn der Spruch des Herrn bewährte.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 Da ließ der König ihn entfesseln; der Völkerherrscher ließ ihn frei.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 Er machte ihn zum Herrn in seinem Hause und zum Verwalter über all sein Gut,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 daß er nach seinem Sinne seine Fürsten lenkte und seine Ältesten belehrte. -
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Alsdann kam nach Ägypten Israel, und Jakob ward ein Gast im Lande Chams.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 Er machte fruchtbar dort sein Volk, für seine Feinde allzu zahlreich.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 Nun wandte er ihr Herz zum Hasse wider Gottes Volk, zur Arglist gegen seine Diener.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 Er sandte Moses, seinen Diener, und Aaron, den er sich erkoren.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 Sie zeigten ihnen seine Wunder und taten Zeichen in dem Lande Chams.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 Er sandte Finsternis, und dunkel ward's; doch achteten sie nicht auf seinen Wink.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 Er wandelte in Blut ihr Wasser, und ihre Fische ließ er sterben.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Er ließ ihr Land von Fröschen wimmeln bis in die Kammern ihrer Könige.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 Er sprach; da kam ein Fliegenschwarm und Mücken in ihr ganz Gebiet.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 Für Regen gab er ihnen Hagel und Feuerflammen auf ihr Land,
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 schlug ihren Weinstock, ihren Feigenbaum darnieder. zersplitterte die Bäume all in ihren Grenzen.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 Er sprach; da kamen Heuschrecken und Ungeziefer ohne Zahl.
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 Sie fraßen alles Gras in ihrem Land und fraßen ihre Feldfrucht ab.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 In ihrem Lande schlug er alle Erstgeburt, die Erstlinge all ihrer Kraft. -
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 Er führte sie mit Gold und Silber aus dem Lande, und unter seinen Stämmen war kein Müder.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Ägypten ward ob ihres Wegzugs froh; denn Angst vor ihnen hatte sie befallen.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 Er breitete zum Schirme eine Wolke aus und Feuer, um bei Nacht zu leuchten.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 Auf ihre Bitte ließ er Wachteln kommen und schenkte ihnen Himmelsspeise zur Genüge.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Er öffnete den Fels, daß Wasser flossen, in dürrem Lande Ströme rieselten.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 Denn er gedachte seines heiligen Wortes und seines Dieners Abraham.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 So führte er sein Volk mit Jubel fort, mit Jauchzen seine Auserwählten.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 Der Heiden Länder gab er ihnen, ließ sie die Frucht des Völkerfleißes erben,
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 auf daß sie seine Rechte hielten, und seine Lehren treu bewahrten. Alleluja!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
