Job 8
1 Darauf erwidert Bildad von Schuach:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 "Wie lange willst du solches reden und wüten mit der Worte Sturm?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Ist Gott etwa ein Rechtsverdreher? Und beugt gerechte Sache der Allmächtige?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Wenn deine Kinder gegen ihn gesündigt und er sie um der Sünde willen in den Tod geschickt,
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 so solltest du an Gott dich wenden und zum Allmächtigen um Gnade flehen.
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Dann würde er dir Schutz gewähren, falls du nur rein und lauter bist, und stellte auch die Wohnung wieder her, die dir gebührt.
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 Dann würde auch dein früheres Los gering erscheinen, die Zukunft aber herrlich für dich sein.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Befrage dich bei den vergangenen Zeiten; gib auf der Väter Weisheit acht!
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Wir sind von gestern, unerfahren; denn wie ein Schatten sind auf Erden unsere Tage.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Doch jene, können sie dich nicht belehren? Sie geben tiefgeschöpftes Wissen.
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Wird etwa Schilfkraut ohne Sumpf sehr hoch? Wird Gras, wo Wasser fehlt, recht groß?
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Noch ist's im Trieb, nicht reif zum Schnitt, und schon ist's dürr, grünt alles andere noch.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 So geht's mit allen Gottvergessenen. So wird des Frevlers Stolz vernichtet,
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 er, dessen Zuversicht nur Sommerfäden und dessen Hoffnung Spinngewebe sind.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Er stützt sich auf sein Haus; doch hält's nicht stand. Er hält sich fest daran; doch bleibt's nicht stehen.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Wenn er auch in der Sonne grünt und seine Ranken weit in seinen Garten gehen,
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Verflechten seine Wurzeln sich zuhauf, wie ein Gemäuer anzusehen,
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 wenn er von seinem Ort ihn tilgt, verleugnet dieser ihn: 'Ich habe niemals dich gesehen!'
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Das ist da seines Schicksals 'Wonne', und andere steigen aus dem Staub empor.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Den Frommen kann Gott nicht verachten; der Übeltäter Hand hält er nicht fest. -
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Dein Mund wird noch des Lachens voll und voll von Jubel deine Lippen.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Und deine Hasser kleiden sich in Schande, und nicht mehr ist der Bösen Zelt."
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
