Job 3

1 Après cela, Job ouvrit la bouche et maudit le jour de sa naissance.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 Et, prenant la parole, Job dit:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 Périsse le jour où je suis né, et la nuit qui a dit: Un homme est conçu!

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Que ce jour soit ténèbres, que Dieu ne s'en enquière pas d'en haut, qu'aucune lumière ne brille sur lui!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Que les ténèbres et l'ombre de la mort le reprennent, qu'une sombre nuée demeure sur lui, qu'une éclipse le remplisse d'horreur!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Que l'obscurité s'empare de cette nuit, qu'elle ne se réjouisse pas au milieu des jours de l'année, qu'elle n'entre pas dans le compte des mois!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 Voici, que cette nuit soit stérile, et qu'aucun cri de joie n'y survienne!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 Qu'ils la maudissent ceux qui maudissent les jours, ceux qui sont habiles à faire lever Léviathan!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Que les étoiles de son crépuscule soient obscurcies, qu'elle attende la lumière et qu'il n'y en ait point, et qu'elle ne voie pas les paupières de l'aurore!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 Parce qu'elle n'a pas fermé le sein qui me porta, et n'a point caché la douleur à mes yeux!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 Que ne suis-je mort dès le sein de ma mère? Au sortir de ses flancs, que n'ai-je expiré?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 Pourquoi des genoux se sont-ils présentés à moi, et pourquoi des mamelles pour être sucées?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Car, maintenant, je serais couché et tranquille, je dormirais, je serais en repos,

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 Avec les rois et les arbitres de la terre, qui se bâtissent des mausolées,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 Avec les princes qui ont de l'or, qui remplissent d'argent leurs maisons.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 Ou bien, comme l'avorton caché, je n'existerais pas; comme les petits enfants qui n'ont pas vu la lumière.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Là, les méchants ne tourmentent plus personne, et là se reposent les hommes fatigués;

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 Avec eux, les captifs sont tranquilles: ils n'entendent plus la voix de l'exacteur.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Là, le petit et le grand sont ensemble, et l'esclave est délivré de son maître.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 Pourquoi donne-t-on la lumière au malheureux, et la vie à ceux dont l'âme est pleine d'amertume?

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 Qui attendent la mort, et elle ne vient point, qui la recherchent plus qu'un trésor,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 Qui seraient contents jusqu'à l'allégresse et ravis de joie, s'ils trouvaient le tombeau?

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 A l'homme qui ne connaît pas sa voie et que Dieu cerne de tous côtés?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 Car je soupire au lieu de manger, et mes cris se répandent comme l'eau.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 Ce que je crains m'arrive, et ce que j'appréhende vient sur moi.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 Je n'ai ni paix, ni tranquillité, ni repos! Le tourment est venu!

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.