Job 19

1 Mais Job répondit, et dit:

Mutta Job vastasi ja sanoi:

2 Jusqu'à quand affligerez-vous mon âme, et m'accablerez-vous de paroles?

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

3 Vous avez déjà par dix fois [tâché] de me couvrir de confusion. N'avez-vous point honte de vous roidir ainsi contre moi?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

4 Mais quand il serait vrai que j'aurais péché, la faute serait pour moi.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

5 Mais si absolument vous voulez parler avec hauteur contre moi, et me reprocher mon opprobre;

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

6 Sachez donc que c'est Dieu qui m'a renversé, et qui a tendu son filet autour de moi.

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

7 Voici je crie pour la violence qui m'est faite, et je ne suis point exaucé; je m'écrie, et il n'y a point de jugement.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

8 Il a fermé son chemin, tellement que je ne saurais passer; et il a mis les ténèbres sur mes sentiers.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

9 Il m'a dépouillé de ma gloire, il m'a ôté la couronne de dessus la tête.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

10 Il m'a détruit de tous côtés, et je m'en vais; il a fait disparaître mon espérance comme celle d'un arbre [que l'on arrache].

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

11 Il s'est enflammé de colère contre moi, et m'a traité comme un de ses ennemis.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

12 Ses troupes sont venues ensemble, et elles ont dressé leur chemin contre moi, et se sont campées autour de ma tente.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

13 Il a fait retirer loin de moi mes frères; et ceux qui me connaissaient se sont fort éloignés de moi.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

14 Mes proches m'ont abandonné, et ceux que je connaissais m'ont oublié.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

15 Ceux qui demeuraient dans ma maison et mes servantes, m'ont tenu pour un inconnu, [et] m'ont réputé comme étranger.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

16 J'ai appelé mon serviteur, mais il ne m'a point répondu, quoique je l'aie supplié de ma propre bouche.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

17 Mon haleine est devenue odieuse à ma femme; quoique je la supplie par les enfants de mon ventre.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

18 Même les petits me méprisent, et si je me lève ils parlent contre moi.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19 Tous ceux à qui je déclarais mes secrets, m'ont en abomination; et tous ceux que j'aimais se sont tournés contre moi.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

20 Mes os sont attachés à ma peau et à ma chair, et il ne me reste d'entier que la peau de mes dents.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

21 Ayez pitié de moi, ayez pitié de moi, vous mes amis; car la main de Dieu m'a frappé.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

22 Pourquoi me poursuivez-vous comme le [Dieu] Fort [me poursuit], sans pouvoir vous rassasier de ma chair?

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

23 Plût à Dieu que maintenant mes discours fussent écrits! Plût à Dieu qu'ils fussent gravés dans un livre;

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

24 Avec une touche de fer, et sur du plomb, [et] qu'ils fussent taillés sur une pierre de roche à perpétuité!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

25 Car je sais que mon Rédempteur est vivant, et qu'il demeurera le dernier sur la terre.

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

26 Et lorsqu'après ma peau ceci aura été rongé, je verrai Dieu de ma chair,

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

27 Je le verrai moi-même, et mes yeux le verront, et non un autre. Mes reins se consument dans mon sein.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

28 Vous devriez plutôt dire: Pourquoi le persécutons-nous? puisque le fondement de mes paroles se trouve en moi.

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

29 Ayez peur de l'épée; car la fureur [avec laquelle vous me persécutez], est [du nombre] des iniquités qui attirent l'épée; c'est pourquoi sachez qu'il y a un jugement.

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.