Psaumes 69

1 Jusqu'à la Fin, psaume en répons, de David. Sauves-moi, ô mon Dieu, car les flots sont entrés jusqu'à mon âme.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

2 Je suis enfoncé dans un abîme de fange où il n'y a point de fond; je suis plongé dans les profondeurs de la mer, et la tempête m'a submergé.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

3 Je me suis fatigué à crier; ma voix s'est enrouée; mes yeux se sont éteints, quand j'ai mis mon espoir en Dieu.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

4 Ceux qui me haïssent sans cause sont devenus plus nombreux que les cheveux de ma tête; mes ennemis, ceux qui me persécutent injustement, se sont fortifiés; j'ai payé ce que je n'avais point ravi.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

5 O Dieu, tu connais ma folie, et mes fautes ne te sont point cachées.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

6 Seigneur, Dieu des armées, que ceux qui t'attendent ne soient point humiliés en moi; ô Dieu d'Israël, que ceux qui te cherchent ne soient point en moi confondus.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

7 Car, pour l'amour de toi, j'ai supporté les outrages; la confusion a couvert ma face.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

8 Je suis devenu un étranger pour mes frères, un inconnu pour les fils de ma mère.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

9 Parce que le zèle de ta maison m'a dévoré, et que les injures de ceux qui t'outrageaient sont tombées sur moi.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

10 Et j'ai dompté mon âme par le jeûne, et, par là, je me suis attiré des mépris.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

11 Et j'ai pris pour vêtement un cilice, et me voilà devenu leur fable.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

12 Les hommes assis vers la porte parlaient contre moi, et les buveurs de vin chantaient en me raillant.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

13 Et moi dans ma prière à toi, ô Seigneur, je disais: Mon Dieu, le temps de la bienveillance est venu; écoute-moi dans la plénitude de ta miséricorde, sauve-moi par ta vérité!

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

14 Retire-moi de la fange, afin que je n'y demeure point enfoncé; délivre- moi de mes ennemis et de la profondeur des eaux.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Qu'un flot soulevé par la tempête ne me submerge pas; que l'abîme ne m'engloutisse point; que la pierre du puits de l'abîme ne se ferme point sur moi.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

16 Exauce-moi, Seigneur, car ta miséricorde est bonne; jette un regard sur moi dans l'abondance de ta compassion.

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

17 Ne détourne point ton visage de ton serviteur; je suis opprimé, exauce- moi promptement.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

18 Considère mon âme et rachète-la; sauve-moi de mes ennemis.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

19 Car tu connais leurs injures, et ma honte, et mon humiliation.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

20 Tous ceux qui m'affligent sont en ta présence; mon âme s'est résignée aux opprobres et à la misère; j'ai attendu quelqu'un qui fût contristé avec moi, et nul n'est venu; j'ai cherché un consolateur, et je ne l'ai point trouvé.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

21 Et ils m'ont donné du fiel pour nourriture, et dans ma soif ils m'ont abreuvé de vinaigre.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

22 Que leur table devienne pour eux un piège; qu'elle soit leur punition et leur scandale.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

23 Que leurs yeux soient obscurcis et qu'ils ne voient plus; et que leur dos soit perpétuellement courbé.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

24 Répands sur eux ton courroux; que le transport de ta colère les saisisse.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

25 Que leur maison des champs soit désolée, et que nul n'habite sous leur toit.

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

26 Parce qu'ils ont persécuté celui que tu as frappé, et qu'ils ont ajouté à la douleur de mes blessures.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

27 Impute-leur iniquité sur iniquité; qu'ils n'entrent pas en ta justice!

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

28 Qu'ils soient effacés du livre des vivants; qu'ils ne soient point inscrits parmi les justes.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

29 Pour moi, je suis pauvre et désolé; mais la protection de ta face m'a sauvé.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

30 Je louerai dans mes cantiques le nom de mon Dieu; je le glorifierai en mes louanges.

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

31 Et cela plaira à Dieu, plus qu'un jeune veau montrant des ongles et des cornes.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

32 Que les pauvres voient et se réjouissent; cherchez Dieu, et vous vivrez.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

33 Car le Seigneur a exaucé les indigents, et jamais n'a méprisé ceux qui sont ses captifs.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

34 Qu'il soit loué des cieux, de la terre, de la mer, et de tous les êtres qui se meuvent en eux.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

35 Car le Seigneur sauvera Sion, et les villes de la Judée seront édifiées, et des hommes les habiteront, et l'obtiendront pour héritage.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

36 Et la postérité de ses serviteurs les possédera, et ceux qui aiment son nom y auront leurs demeures.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.