Psaumes 78
1 Maskîl d’Assaph. Ecoute, ô mon peuple, mon enseignement, prête l’oreille aux paroles de ma bouche.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 J’Ouvre les lèvres pour des sentences poétiques, j’énonce des aphorismes venant des temps anciens.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Ce que nous connaissons pour l’avoir entendu, ce que nos pères nous ont raconté,
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 nous ne le laissons pas ignorer à leurs descendants; à la génération la plus reculée nous voulons raconter les œuvres glorieuses de l’Eternel, sa puissance et les merveilles qu’il a accomplies.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Il a établi un code dans Jacob, institué une loi en Israël; et il ordonna à nos pères de les enseigner à leurs enfants,
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 pour que la génération future soit mise au courant, pour que les enfants qui viendraient à naître se lèvent et à leur tour en instruisent leurs fils.
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Qu’ils mettent donc leur confiance en Dieu, se gardent d’oublier les hauts faits du Tout-Puissant, et observent ses prescriptions!
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Et qu’ils ne soient pas, comme leurs ancêtres, une génération insoumise et rebelle, une génération au cœur inconstant et à l’esprit non sincèrement fidèle à Dieu.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Les fils d’Ephraïm, armés de l’arc, habiles tireurs, ont tourné le dos au jour du combat!
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Ils ont répudié l’alliance de Dieu et refusé de suivre sa loi.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Ils ont oublié ses grandes œuvres et ses merveilles, dont il les avait rendus témoins.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Sous les yeux de leurs pères il accomplit des prodiges, sur la terre d’Egypte, dans les champs de Çoân.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Il fendit la mer pour leur ouvrir un passage, fit se dresser les ondes comme une digue.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 Le jour, il les dirigeait au moyen de la nuée, et toute la nuit, par l’éclat du feu.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Il entrouvrit des roches dans le désert, et offrit à leur soif des flots abondants.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Il fit jaillir des torrents du granit et couler les eaux comme des fleuves.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Mais ils continuèrent à pécher contre lui, à s’insurger contre le Très-Haut dans ces régions arides.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 Au fond de leur cœur, ils mirent Dieu à l’épreuve, en demandant une nourriture selon leur goût.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 Ils tinrent des propos contre Dieu, disant:
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 "Dieu pourra-t-il dresser une table dans le désert? Sans doute il a frappé un rocher, et les eaux ont jailli, des torrents se sont précipités: pourra-t-il aussi donner du pain? Sera-t-il capable d’apprêter de la viande à son peuple?"
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 C’Est pourquoi l’Eternel, les ayant entendus, s’irrita; un feu s’alluma contre Jacob, et sa colère s’éleva contre Israël,
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 parce qu’ils n’avaient pas eu foi en Dieu, ni témoigné de leur confiance en son secours.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Il commanda aux nuages d’en haut, et ouvrit les portes du ciel.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 Il fit pleuvoir sur eux de la manne comme nourriture, et leur octroya du blé céleste.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Tous eurent à manger de ce pain de délices: il leur avait envoyé des vivres à satiété.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Puis il abattit le vent d’Est sous les cieux, et sa puissance déchaîna le vent du Midi.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Il fit pleuvoir sur eux de la viande dru comme la poussière, des oiseaux ailés nombreux comme le sable de la mer;
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 il les fit tomber au milieu de leur camp, tout autour de leurs tentes.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Ils mangèrent et furent pleinement rassasiés: il leur accorda l’objet de leur convoitise.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Eux n’avaient pas encore assouvi leur désir, la nourriture était encore dans leur bouche,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 que la colère de Dieu s’éleva contre eux; il en décima les plus vigoureux et coucha à terre les gens d’élite en Israël.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Malgré cela ils péchèrent encore, et n’ajoutèrent point foi à ses merveilles.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Il mit donc fin à leurs jours par un souffle, à leurs années par des coups soudains.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Quand il les faisait ainsi périr, ils le recherchaient; venant à résipiscence, ils se mettaient en quête de Dieu.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 Alors ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, le Dieu suprême leur libérateur.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Ils l’amadouaient avec leur bouche, en paroles ils lui offraient des hommages menteurs,
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 mais leur cœur n’était pas de bonne foi à son égard; ils n’étaient pas sincèrement attachés à son alliance.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Mais lui, plein de miséricorde, pardonne les fautes, pour ne pas consommer des ruines; bien souvent il laisse sa colère s’apaiser, et n’a garde de déchaîner tout son courroux.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Il se souvint donc que c’étaient de faibles créatures, un souffle qui s’évanouit sans retour.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Que de fois ils s’insurgèrent contre lui dans le désert et l’offensèrent dans ces lieux solitaires!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Ils revenaient sans cesse à la charge, mettant à l’épreuve le Tout-Puissant, et défiant le Saint d’Israël.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Ils étaient oublieux de sa puissance, oublieux du jour où il les délivra de l’ennemi;
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 car il fit éclater ses prodiges en Egypte, et ses miracles dans les champs de Çoân.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 Il changea en sang leurs fleuves, et leurs cours d’eau ne furent plus potables.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Il lança contre eux des bêtes malfaisantes pour les dévorer, des grenouilles pour les ruiner.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Il livra leurs plantations aux locustes, et le produit de leur travail aux sauterelles.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Par la grêle il fit périr leurs vignes, et leurs sycomores par les giboulées.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Il abandonna leur bétail en proie à la grêle, et leurs troupeaux aux ravages de la foudre.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Il lâcha sur eux le feu de sa colère, courroux, malédiction et fléaux, tout un essaim d’anges malfaisants.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Il donna libre cours à sa colère, ne les préserva pas eux-mêmes de la mort, mais les fit succomber, victimes de la peste.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Il frappa tout premier-né en Egypte, les prémices de leur vigueur dans les tentes de Cham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Il mit en marche son peuple comme des brebis, et les conduisit comme un troupeau dans le désert.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Il les fit avancer en sécurité, sans qu’ils eussent rien à craindre, alors que la mer s’était refermée sur leurs ennemis.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Il les amena sur son saint territoire, sur cette montagne acquise par sa droite.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Il chassa des peuplades devant eux, leur en distribua le pays par lots héréditaires, et établit dans leurs tentes les tribus d’Israël.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Mais, redevenus rebelles, ils tentèrent le Dieu suprême, et cessèrent d’observer ses statuts.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Ils se dévoyèrent, devinrent infidèles comme leurs pères, se retournèrent comme un arc perfide.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Ils irritèrent Dieu par leurs hauts lieux, et, par leurs images sculptées, allumèrent sa jalousie.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Dieu entendit et s’emporta, eut un profond dégoût d’Israël.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Il délaissa la résidence de Silo, le tabernacle qu’il avait établi parmi les hommes.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 Il laissa s’en aller en captivité sa puissance, et sa gloire tomber entre les mains de l’ennemi.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 Il livra son peuple au glaive, et s’emporta contre son héritage.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Ses jeunes gens, le feu les dévora, ses jeunes filles ne connurent aucun chant d’hyménée.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Ses prêtres tombèrent par l’épée, et ses veuves ne pleurèrent point.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Alors le Seigneur se réveilla, tel un homme qui a dormi, tel un guerrier exalté par le vin.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 Ses coups firent reculer ses adversaires: il leur infligea un opprobre éternel.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Mais il rejeta le tabernacle de Joseph, et cessa de préférer la tribu d’Ephraïm.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Il porta son choix sur la tribu de Juda, sur le mont Sion, qu’il avait pris en affection;
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 il bâtit son sanctuaire, solide comme les hauteurs célestes, comme la terre qu’il a fondée pour l’éternité.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Il élut David, son serviteur, et lui fit quitter les parcs des troupeaux.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Du milieu des brebis allaitant leurs petits, il l’amena pour être le pasteur de Jacob, son peuple, et d’Israël, son héritage.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Et lui, David, fut leur pasteur selon l’intégrité de son cœur, et les dirigea d’une main habile.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
