Psaumes 60

1 Au chef des chantres. D’Après Chouchân Edouth. Mikhtam de David, poème didactique, à l’occasion de sa guerre avec les Syriens de Çoba, lorsque Joab, à son retour, défit Edom dans la vallée du Sel, lui tuant douze mille hommes. O Dieu, tu nous as délaissés, tu as fait brèche parmi nous, tu t’es irrité: puisses-tu réparer nos pertes!

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

2 Tu as fait trembler le pays, tu y as ouvert des crevasses; restaure ses ruines, car il vacille.

Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

3 Tu en as fait voir de dures à ton peuple, tu nous as forcés de boire un vin de vertige:

Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

4 puisses-tu donner à tes adorateurs une bannière, pour s’y rallier au nom de la vérité. (Sélah)

Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)

5 Afin que tes bien-aimés échappent au danger, secours-nous avec ta droite, et exauce-moi!

Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

6 L’Eternel l’a annoncé en son sanctuaire: "Je triompherai, je veux m’adjuger Sichem, mesurer au cordeau la vallée de Souccot.

Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

7 A moi Galaad! à moi Manassé! Ephraïm est la puissante sauvegarde de ma tête, Juda est mon sceptre.

Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

8 Moab est le bassin où je me lave; sur Edom," je jette ma sandale. Chante donc victoire contre moi, pays des Philistins!

Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

9 Qui me conduira à la ville forte? Qui saura me mener jusqu’à Edom?

Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

10 Ne sera-ce pas toi, ô Dieu, toi qui nous avais délaissés, qui ne faisais plus campagne avec nos armées?

Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

11 Prête-nous secours contre l’adversaire, puisque trompeuse est l’aide de l’homme.

Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

12 Avec Dieu nous ferons des prouesses: c’est lui qui écrasera nos ennemis.

Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.