Job 6

1 Job reprit la parole et dit:

Niin Job vastasi ja sanoi:

2 Ah! Si seulement on pesait mon chagrin, en mettant en même temps mon malheur dans la balance!

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

3 Assurément, ils seraient plus lourds que le sable des mers; voilà pourquoi mes paroles sont pleines de trouble.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

4 C’Est que les flèches du Tout-Puissant m’ont transpercé, mon âme en a bu le venin. Les terreurs de Dieu sont rangées en bataille contre moi.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

5 Est-ce que l’âne sauvage se met à braire en présence de l’herbe? Le bœuf mugit-il devant sa pitance?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

6 Peut-on manger un mets insipide sans y mettre du sel? Trouve-t-on quelque saveur au blanc de l’œuf?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

7 Mon âme refuse d’y goûter; c’est pour moi comme une répugnante nourriture.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

8 Ah! Qui me donnera que ma demande soit agréée et môn espoir réalisé par Dieu?

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

9 Oui, que Dieu consente à me broyer, qu’il brandisse la main et me mette en pièces!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

10 Il me resterait du moins cette consolation qui me ferait sauter de joie au fort de souffrances sans rémission de n’avoir pas renié les paroles du Très-Haut.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

11 Quelle est donc ma force pour que je reste dans l’attente? Quelle doit être ma fin pour que je prenne patience?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

12 Ma force est-elle la force des pierres? Ma chair est-elle d’airain?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

13 N’Est-il pas vrai que je suis privé de tout secours, et que tout espoir de salut m’est arraché?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

14 A celui qui se consume de chagrin devrait aller la sympathie de ses amis, eût-il même renoncé à la crainte de Dieu.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

15 Mes amis, à moi, se montrent perfides comme un torrent, comme des cours d’eau pleins à déborder,

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

16 qui deviennent troubles par l’affluence des glaçons et grossissent par la fonte des neiges:

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

17 viennent les chaleurs, ils se réduisent à rien; quand le soleil brûle, ils s’évanouissent sur place.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

18 A cause d’eux, les caravanes se détournent de leur route, s’enfoncent dans le désert et y périssent.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

19 Les caravanes de Têma les cherchent du regard, les convois de Saba y mettent leur espoir.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

20 Mais ils sont déçus dans leur confiance; arrivés sur les lieux, ils sont pleins de confusion.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

21 Certes, c’est là ce que vous êtes devenus pour votre ami: à la vue de ma ruine, vous avez eu peur.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

22 Vous ai-je donc dit: "Donnez-moi! Avec un peu de votre bien, gagnez quelqu’un en ma faveur;

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

23 et délivrez-moi de la main du persécuteur; du pouvoir des tyrans affranchissez-moi!"

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

24 Instruisez-moi, et je garderai le silence; expliquez-moi en quoi j’ai erré.

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

25 Qu’elles sont pénétrantes les paroles de la vérité! Mais que prouvent vos arguments à vous?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

26 Prétendez-vous critiquer des mots? Mais dans l’air se dissipent les discours d’un désespéré!

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

27 L’Orphelin lui-même, vous seriez capables de le prendre comme enjeu, comme vous trafiqueriez de votre ami.

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

28 Maintenant donc, daignez vous tourner vers moi: je ne saurais vous mentir en face.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

29 Oui, revenez de grâce, que l’injustice ne s’accomplisse pas; encore une fois, revenez, mon innocence sera manifeste.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

30 Y a-t-il quelque iniquité sur mes lèvres? Mon palais ne sait-il pas discerner ce qui est mal?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?