Job 3

1 Alors Job ouvrit la bouche et maudit le jour de sa naissance.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 Job prit la parole et dit:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 Périsse le jour où je suis né, et la nuit qui a dit: « Un homme est conçu! »

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Ce jour, qu'il se change en ténèbres, que Dieu d'en haut n'en ait pas souci, que la lumière ne brille pas sur lui!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Que les ténèbres et l'ombre de la mort le revendiquent, qu'un nuage épais le couvre, que l'éclipse de sa lumière jette l'épouvante!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Cette nuit, que les ténèbres en fassent leur proie, qu'elle ne compte pas dans les jours de l'année, qu'elle n'entre pas dans la supputation des mois!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 Que cette nuit soit un désert stérile, qu'on n'y entende pas de cri d'allégresse!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 Que ceux-là la maudissent, qui maudissent les jours, qui savent évoquer Léviathan!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Que les étoiles de son crépuscule s'obscurcissent, qu'elle attende la lumière, sans qu'elle vienne, et qu'elle ne voie point les paupières de l'aurore,

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 parce qu'elle ne m'a pas fermé les portes du sein, et n'a pas dérobé la souffrance à mes regards!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 Que ne suis-je mort dès le ventre de ma mère, au sortir de ses entrailles que n'ai-je expiré!

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 Pourquoi ai-je trouvé deux genoux pour me recevoir, et pourquoi deux mamelles à sucer?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Maintenant je serais couché et en paix, je dormirais et je me reposerais

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 avec les rois et les grands de la terre, qui se sont bâti des mausolées;

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 avec les princes qui avaient de l'or, et remplissaient d'argent leur demeures.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 Ou bien, comme l'avorton ignoré, je n'existerais pas, comme ces enfants qui n'ont pas vu la lumière.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Là les méchants n'exercent plus leurs violences, là se repose l'homme épuisé de forces;

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 les captifs y sont tous en paix, ils n'entendent plus la voix de l'exacteur.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Là se trouvent le petit et le grand, l'esclave affranchi de son maître.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 Pourquoi donner la lumière aux malheureux, et la vie à ceux dont l'âme est remplie d'amertume,

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 qui espèrent la mort, et la mort ne vient pas, qui la cherchent plus ardemment que les trésors,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 qui sont heureux, qui tressaillent d'aise et se réjouissent quand ils ont trouvé le tombeau;

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 à l'homme dont la route est cachée et que Dieu enferme de toutes parts?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 Mes soupirs sont comme mon pain et mes gémissements se répandent comme l'eau.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 Ce que je crains, c'est ce qui m'arrive; ce que je redoute fond sur moi.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 Plus de tranquillité, plus de paix, plus de repos, et le trouble m'a saisi.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.