Laulujen laulu 2

1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."

Jestem różą Saronu i lilią dolin.

2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."

Jak lilia między cierniami, tak moja umiłowana między pannami.

3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.

Jak jabłoń między leśnymi drzewami, tak mój miły między młodzieńcami. Z wielkim pragnieniem usiadłam w jego cieniu, a jego owoc [jest] słodki memu podniebieniu.

4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

Wprowadził mnie do komnaty biesiadnej, a jego chorągwią nade mną jest miłość.

5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."

Pokrzepcie mnie bukłakami, posilcie mnie jabłkami, bo jestem chora z miłości.

6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

Jego lewa ręka pod moją głową, a jego prawa ręka mnie obejmuje.

7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

Zaklinam was, córki Jerozolimy, na sarny i łanie polne: Nie budźcie mego umiłowanego i nie przerywajcie [jego] snu, dopóki nie zechce.

8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

Głos mego umiłowanego! Oto idzie, skacząc po górach, a podskakując po pagórkach.

9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

Mój umiłowany podobny jest do sarny albo młodego jelenia. Oto stoi za naszym murem, zagląda przez okna, patrzy przez kraty.

10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

Mój umiłowany odezwał się i powiedział mi: Wstań, moja umiłowana, moja piękna, i chodź!

11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

Oto bowiem minęła zima, deszcz ustał i przeszedł.

12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Kwiatki pokazały się na ziemi, nadszedł czas śpiewania i głos synogarlicy słychać w naszej ziemi.

13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

Drzewo figowe już wypuściło swoje niedojrzałe figi, a kwitnąca winorośl wydaje swoją woń. Wstań, moja umiłowana, moja piękna, i chodź!

14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."

Moja gołębico, [mieszkająca] w skalnych szczelinach, w stromych kryjówkach, ukaż mi swoją twarz, daj mi usłyszeć swój głos, gdyż twój głos jest słodki i twoja twarz piękna.

15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

Schwytajcie nam lisy, małe lisy, które psują winnice, ponieważ nasze winnice kwitną.

16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

Mój umiłowany [jest] mój, a ja jestem jego. Pasie on wśród lilii.

17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

Nim zaświta dzień i znikną cienie, zawróć, mój umiłowany, bądź jak sarna albo młode jelenie na górach Beter.