Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Pieśń pouczająca. Asafa. Słuchaj, mój ludu, mego prawa, nakłońcie uszu ku słowom moich ust.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Otworzę moje usta do przypowieści, opowiem starodawne tajemnice;
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Cośmy słyszeli i poznali i [co] nam opowiadali nasi ojcowie.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Nie zataimy [tego] przed ich synami, opowiemy przyszłemu pokoleniu o chwale PANA, o jego mocy i cudach, które czynił.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Ustanowił bowiem świadectwo w Jakubie, nadał prawo w Izraelu i nakazał naszym ojcom, aby je oznajmiali swoim synom;
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Aby poznało przyszłe pokolenie, synowie, którzy się urodzą; aby powstawszy, przekazywali [je] swoim synom;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Żeby pokładali w Bogu nadzieję i nie zapominali o dziełach Boga, lecz strzegli jego przykazań;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Żeby nie byli, jak ich ojcowie, pokoleniem opornym i nieposłusznym; pokoleniem, które nie przygotowało swego serca i którego duch nie był wierny Bogu.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Synowie Efraima, uzbrojeni i wyposażeni w łuki, w dniu bitwy wycofali się.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
[Bo] nie strzegli przymierza Boga i nie chcieli postępować według jego prawa.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Zapomnieli o jego dziełach i cudach, które im ukazał.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Przed ich ojcami czynił cuda w ziemi Egiptu, na polu Soanu.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Rozdzielił morze i przeprowadził ich, i sprawił, że wody stanęły jak wał.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Prowadził ich w obłoku za dnia, a całą noc w blasku ognia.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Rozszczepił skały na pustyni i napoił ich jakby z wielkich głębin.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Wydobył strumienie ze skały i sprawił, że wody płynęły jak rzeki.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Lecz [oni] jeszcze więcej grzeszyli przeciwko niemu i pobudzili do gniewu Najwyższego na pustyni;
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
I wystawiali Boga na próbę w swych sercach, żądając pokarmu według swego pragnienia.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
I mówili przeciwko Bogu tymi słowy: Czy Bóg może zastawić stół na tej pustyni?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Oto uderzył w skałę i wypłynęły wody, i wezbrały strumienie; czy będzie mógł też dać chleb? Czy przygotuje mięso swemu ludowi?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Gdy PAN [to] usłyszał, rozgniewał się i ogień zapłonął przeciw Jakubowi, i gniew wybuchnął przeciw Izraelowi;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Bo nie uwierzyli Bogu i nie zaufali jego zbawieniu;
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Choć rozkazał chmurom w górze i bramy nieba otworzył.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
I zesłał im [jak] deszcz mannę do jedzenia, i zboże z nieba im dał.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Człowiek jadł chleb anielski; zesłał im pokarm do syta.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Wzbudził na niebie wiatr ze wschodu i sprowadził swą mocą wiatr południowy.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Zesłał im mięso jak pył i ptactwo skrzydlate jak piasek morski.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Spadło ono pośrodku ich obozu, wokół ich namiotów.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Jedli i w pełni się nasycili; dał im, czego pragnęli.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
[A gdy] jeszcze nie zaspokoili swego pragnienia, [gdy] jeszcze pokarm był w ich ustach;
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Spadł na nich gniew Boży i zabił ich tłustych, a znakomitszych z Izraela powalił.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Mimo to nadal grzeszyli i nie wierzyli jego cudom;
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Dlatego sprawił, że ich dni przemijały w marności, a ich lata – w trwodze.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Gdy ich zabijał, szukali go; nawracali się i o świcie szukali Boga;
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Przypominali sobie, że Bóg [jest] ich skałą, że Bóg Najwyższy – ich Odkupicielem;
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Pochlebiali mu jednak swoimi ustami i okłamywali go swym językiem;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
A ich serce nie było przed nim szczere i nie byli wierni jego przymierzu.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
On jednak, będąc miłosiernym, przebaczał ich nieprawości i nie wytracał [ich]; często odwracał swój gniew i nie pobudzał całej swej zapalczywości;
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Bo pamiętał, że są ciałem; wiatrem, który ulatuje i nie wraca.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Jak często pobudzali go do gniewu na pustyni [i] zasmucali go na pustkowiu!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Odwracali się i wystawiali Boga na próbę, i stawiali granice Świętemu Izraela.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Nie pamiętali jego ręki [ani] dnia, w którym ich wybawił z utrapienia;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Gdy czynił swe znaki w Egipcie i swe cuda na polu Soanu;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Gdy zamienił w krew ich rzeki i ich strumienie, tak że nie mogli [z nich] pić.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Zesłał na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich niszczyły;
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
I dał robactwu ich plony, a ich pracę szarańczy.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Zniszczył gradem ich winorośle, a sykomory szronem.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Ich bydło wydał na pastwę gradu, a ich stada [na pastwę] błyskawic.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Wylał na nich żar swojego gniewu, zapalczywość, oburzenie i udrękę, zesławszy na nich złych aniołów.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Otworzył drogę dla swego gniewu, nie zachował ich duszy od śmierci, a ich życie wydał zarazie;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Wytracił wszystko pierworodne w Egipcie, pierwociny [ich] mocy w namiotach Chama;
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Ale swój lud wyprowadził jak owce i wiódł ich po pustyni jak stado.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Prowadził ich bezpiecznie, tak że się nie lękali, a ich wrogów przykryło morze;
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
I przyprowadził ich do swej świętej granicy; do góry, którą nabyła jego prawica.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Wypędził przed nimi narody, sznurem wyznaczył im dziedzictwo, żeby pokolenia Izraela mieszkały w swoich namiotach.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Oni jednak wystawiali na próbę i pobudzali do gniewu Boga Najwyższego, i nie strzegli jego świadectw.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Lecz odwrócili się i postępowali przewrotnie jak ich ojcowie, schodzili z drogi jak łuk zawodny.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Pobudzali go bowiem do gniewu przez swe wyżyny i rzeźbionymi posągami wzbudzali jego zazdrość.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Gdy Bóg [to] usłyszał, rozgniewał się i wielce wzgardził Izraelem.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
I opuścił przybytek w Szilo; namiot, [który] rozbił wśród ludzi;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
I oddał w niewolę swoją moc i swoją chwałę w ręce wroga.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Wydał swój lud pod miecz i rozgniewał się na swoje dziedzictwo.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Ich młodzieńców pochłonął ogień, a ich dziewic nie wydano za mąż.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Ich kapłani padli od miecza, a ich wdowy nie lamentowały.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Lecz potem Pan ocknął się jak ze snu, jak mocarz wykrzykujący od wina.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
I uderzył na tyły swoich wrogów, okrył ich wieczną hańbą.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Ale choć wzgardził namiotem Józefa i pokolenia Efraima nie wybrał;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Jednak wybrał pokolenie Judy, górę Syjon, którą umiłował.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
I zbudował swoją świątynię jak wysoki [pałac]; jak ziemię, którą ugruntował na wieki.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Wybrał też Dawida, swego sługę; wziął go z owczych zagród;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Przywołał go, gdy chodził za karmiącymi [owcami], aby pasł Jakuba, jego lud, i Izraela, jego dziedzictwo.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
A on ich pasł w prawości swego serca i prowadził ich roztropną ręką.
