Psalmien 69

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

Dem Sangmeister. Auf Schoschannim. Von David. Rette mich, o Gott; denn bis an die Seele kommen mir die Wasser!

2 Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

Versunken bin ich im Schlamm des Schlundes, und es ist kein Stehen; ich bin in die Tiefen der Wasser gekommen, und die Flut strömt über mich.

3 Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

Müde bin ich von meinen Rufen, meine Kehle ist heiser, meine Augen sind verzehrt vom Warten auf meinen Gott.

4 Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

Mehr denn der Haare meines Hauptes sind derer, die ohne Grund mich hassen, mächtig sind meine Vertilger, die mich aus Lug befeinden. Ich soll zurückgeben, was ich nicht entrissen.

5 Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

Du kennst, Gott, meine Albernheit, und nicht verhohlen ist vor Dir, was ich verschuldet habe.

6 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

Laß nicht in mir beschämt werden die, so auf Dich hoffen, Herr Jehovah der Heerscharen. Laß nicht zuschanden werden, die Dich suchen, Gott Israels.

7 Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

Denn Deinetwegen trage ich Schmach, Schande hat mein Angesicht bedeckt.

8 Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

Entfremdet bin ich meinen Brüdern, und ein Fremder meiner Mutter Söhnen.

9 Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

Denn der Eifer um Dein Haus hat mich verzehrt, und die Schmach derer, die Dich schmähen, ist auf mich gefallen.

10 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Und ich weinte beim Fasten meiner Seele, und es ward mir zur Schmach.

11 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Und ich nahm den Sack mir zum Anzug, und bin ihnen zum Sprichwort geworden.

12 Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

Die im Tore sitzen, schwatzen über mich, denen, so starken Trank trinken, bin ich zum Lied.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

Aber ich, mein Gebet ist zu Dir, Jehovah, zur Zeit des Wohlgefallens, o Gott, nach Deiner großen Barmherzigkeit; antworte mir in der Wahrheit Deines Heils.

14 Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

Errette mich aus dem Kote, daß ich nicht sinke, daß ich von meinen Hassern errettet werde und aus des Wassers Tiefen.

15 Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

Daß nicht die Flut der Wasser mich überströme, und der Schlund mich nicht verschlinge, und die Grube ihren Mund nicht zuschließe über mich.

16 Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

Antworte mir, Jehovah; denn gut ist Deine Barmherzigkeit; wende Dich zu mir nach der Größe Deines Erbarmens.

17 Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

Und verbirg Dein Angesicht nicht vor Deinem Knecht, denn ich bin bedrängt; eile, antworte mir!

18 Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

Nahe Dich meiner Seele, erlöse sie; meiner Feinde wegen löse mich ein!

19 Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

Du weißt meine Schmach und meine Scham und meine Schande, alle meine Gegner sind Dir gegenwärtig.

20 Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

Die Schmach bricht mir das Herz, und ich bin todkrank, und ich hoffte auf Beileid, aber keiner ist da, und auf Tröster, finde aber keine.

21 Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

Sie gaben Galle mir zur Nahrung und tränkten für meinen Durst mich mit Essig.

22 Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

Ihr Tisch werde vor ihnen zur Schlinge, und zur Vergeltung, zum Fallstrick.

23 Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

Lasse ihre Augen sich verfinstern, daß sie nicht sehen, und lasse ihre Lenden beständig schwanken.

24 Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

Gieße Deinen Unwillen aus über sie, und sie erreiche Deines Zornes Entbrennen.

25 Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

Ihr Gehöfte müsse wüste werden, niemand in ihren Zelten wohnen.

26 Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

Denn sie verfolgen den, so Du geschlagen, und erzählen von dem Schmerz der von Dir Durchbohrten.

27 Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

Gib Missetat zu ihrer Missetat, und laß sie nicht kommen in Deine Gerechtigkeit.

28 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

Wische sie aus von dem Buch des Lebens, und lasse sie nicht geschrieben werden mit den Gerechten.

29 Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

Ich aber bin elend und in Schmerzen, doch wird, o Gott, Dein Heil mich emporführen.

30 niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

Ich will den Namen Gottes loben mit Gesang, und Ihn groß preisen mit Dank.

31 Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

Und der wird dem Jehovah besser sein, denn ein Ochse, ein Farren mit Horn und Klauen.

32 Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

Die Elenden sehen es, sie sind fröhlich, die nach Gott fragen; und es lebe euer Herz.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

Denn auf die Dürftigen hört Jehovah und verachtet nicht Seine Gebundenen.

34 Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

Ihn loben Himmel und Erde, die Meere und alles, was sich darin regt.

35 Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

Denn Gott wird Zion retten und bauen die Städte Judahs, daß sie darinnen wohnen und es besitzen.

36 Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.

Und der Same Seiner Knechte wird es erben, und die, so Seinen Namen lieben, werden darin wohnen.