Psalmien 66
1 Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,
Au chef des chantres. Cantique. Psaume. Que toute la terre acclame Dieu!
2 veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.
Chantez la gloire de son nom, faites de ses louanges un tribut d’honneur.
3 Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.
Dites à Dieu: "Que tes œuvres sont prodigieuses! A cause de ta toute-puissance tes ennemis rampent devant toi;
4 Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)
la terre entière se prosterne à tes pieds, entonne tes louanges, célèbre ton nom." (Sélah)
5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.
Venez et contemplez les hauts faits de Dieu! Merveilleuse est son action sur les fils de l’homme.
6 Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.
Il change la mer en terre ferme, à travers le fleuve on marche à pied sec; dès lors nous mîmes notre joie en lui.
7 Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)
Il règne éternellement dans sa force, ses regards observent les nations: que les rebelles ne portent pas le front haut! (Sélah)
8 Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.
Nations, bénissez notre Dieu, faites retentir le bruit de ses louanges!
9 Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.
Il nous a gratifiés de la vie, et n’a pas laissé nos pieds chanceler.
10 Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.
Car tu nous as éprouvés, ô notre Dieu, jetés au creuset comme on fait de l’argent.
11 Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.
Tu nous avais amenés dans un filet, tu avais chargé nos reins d’un pesant fardeau,
12 Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.
courbé notre tête sous le joug des gens. Nous avions passé par le feu et par l’eau; mais tu nous as remis dans l’abondance.
13 Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,
Je me présenterai dans ta maison avec des holocaustes, pour m’acquitter envers toi de tous mes vœux,
14 joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.
que mes lèvres ont exprimés, qu’au cours de ma détresse ma bouche a formulés.
15 Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)
Je t’offrirai des brebis grasses comme holocaustes, avec la fumée des béliers; j’immolerai des taureaux ainsi que des boucs. (Sélah)
16 Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.
Venez et écoutez: Je veux raconter, ô vous tous qui craignez Dieu, ce qu’il a fait en ma faveur!
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.
A pleine bouche je l’avais invoqué, il se trouvait exalté par mes lèvres.
18 Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.
Si, dans mon cœur, j’avais eu en vue l’iniquité, Dieu ne m’eût pas entendu.
19 Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.
Eh bien! Dieu a entendu; il a été attentif aux accents de ma prière.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.
Loué soit Dieu qui n’a pas repoussé ma prière, et ne m’a pas retiré sa grâce!
