Psalmien 60
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.
To the chief Musician upon Shushan-eduth, Michtam of David, to teach; when he strove with Aram-naharaim and with Aram-zobah, when Joab returned, and smote of Edom in the valley of salt twelve thousand. O God, thou hast cast us off, thou hast scattered us, thou hast been displeased; O turn thyself to us again.
2 Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.
Thou hast made the earth to tremble; thou hast broken it: heal the breaches thereof; for it shaketh.
3 Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
Thou hast shewed thy people hard things: thou hast made us to drink the wine of astonishment.
4 Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)
Thou hast given a banner to them that fear thee, that it may be displayed because of the truth. (Selah)
5 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.
That thy beloved may be delivered; save [with] thy right hand, and hear me.
6 Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.
God hath spoken in his holiness; I will rejoice, I will divide Shechem, and mete out the valley of Succoth.
7 Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.
Gilead [is] mine, and Manasseh [is] mine; Ephraim also [is] the strength of mine head; Judah [is] my lawgiver;
8 Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.
Moab [is] my washpot; over Edom will I cast out my shoe: Philistia, triumph thou because of me.
9 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?
Who will bring me [into] the strong city? who will lead me into Edom?
10 Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!
[Wilt] not thou, O God, [which] hadst cast us off? and [thou], O God, [which] didst not go out with our armies?
11 Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.
Give us help from trouble: for vain [is] the help of man.
12 Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.
Through God we shall do valiantly: for he [it is that] shall tread down our enemies.
