Psalmien 49

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

Til Sangmesteren; af Koras Børn; en Psalme. Hører dette, alle Folkeslag! vender eders Øren hid, alle Verdens Indbyggere!

2 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

baade ringe og høje, rige og fattige til Hobe!

3 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

Min Mund udtaler Visdom og mit Hjertes Betænkning Forstand.

4 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

Jeg vil bøje mit Øre til Ordsprog; jeg vil udlægge min mørke Tale til Harpe.

5 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

Hvorfor skulde jeg frygte i de onde Dage, naar mine Efterstræberes Ondskab omgiver mig,

6 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

de, som forlade sig paa deres Gods og rose sig af deres store Rigdom?

7 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

Ingen Mand kan dog udløse en Broder, han kan ikke give Gud Løsepenge for ham.

8 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

Thi deres Sjæls Genløsning vil koste meget og maa i Evighed opgives,

9 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

saa at han skulde kunne leve hen bestandig uden at se Graven.

10 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

Thi den vil han faa at se; de vise dø, Daaren og den ufornuftige omkomme tilsammen, og de efterlade deres Gods til andre.

11 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

Deres inderste Tanker ere, at deres Huse skulle staa evindelig, deres Boliger fra Slægt til Slægt, de kalde deres Jorder op efter deres Navn.

12 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Dog har et Menneske, som er i Værdighed, ikke Bestand; han bliver lig Dyrene, som udryddes.

13 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)

Saa gaar det dem, som ere fulde af Selvtillid; dog love deres Efterkommere det med deres Mund. (Sela)

14 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)

De lægge sig i Dødsriget som Faar, Døden skal fortære dem og de oprigtige skulle regere over dem, naar Morgenen oprinder; og Dødsriget skal afslide deres Skikkelse, saa at den ingen Bolig har mere. (Sheol h7585)

15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)

Men Gud skal forløse min Sjæl af Dødsrigets Vold, thi han antager mig. (Sela) (Sheol h7585)

16 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

Frygt ikke, naar en Mand bliver rig, naar hans Hus's Herlighed bliver stor;

17 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

thi han skal slet intet tage med sig, naar han dør, hans Herlighed skal ikke fare ned efter ham.

18 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

Skønt han velsigner sin Sjæl, medens han lever, og man priser ham, fordi han gør sig til gode:

19 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

Saa skal han dog komme til sine Fædres Slægt; i Evighed se de ikke Lyset.

20 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

Et Menneske, som er i Værdighed og ikke har Forstand, han bliver lig Dyrene, som udryddes.