Psalmien 44

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

Dem Sangmeister. Eine Unterweisung für die Söhne Korachs. O Gott, mit unseren Ohren haben wir es gehört, unsere Väter haben uns erzählt das Werk, das Du getan in ihren Tagen, in den Tagen der Vorzeit.

2 Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

Du hast mit Deiner Hand die Völkerschaften ausgetrieben, und sie gepflanzt, Du hast den Volksstämmen Böses getan und sie fortgesandt.

3 Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

Denn nicht mit ihrem Schwert nahmen sie das Land ein, und nicht ihr Arm rettete sie, sondern Deine Rechte und Dein Arm und das Licht Deines Angesichts, weil Du an ihnen Wohlgefallen hattest.

4 Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

Du Selbst bist es, mein König, Gott. Gebiete Jakobs Heil!

5 Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

Durch Dich stoßen wir unsere Dränger nieder, durch Deinen Namen zertreten wir die, so wider uns aufstehen.

6 Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

Denn nicht auf meinen Bogen vertraue ich, und mein Schwert rettet mich nicht.

7 vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

Denn Du rettest uns von unseren Drängern, und die uns hassen, machst Du beschämt.

8 Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

In Gott rühmen wir uns den ganzen Tag, und Deinen Namen bekennen wir in Ewigkeit. (Selah)

9 Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

Gleichwohl verwarfst Du uns und ließest uns zuschanden werden, und zogst nicht in unseren Heeren aus.

10 Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

Rückwärts ließest Du uns zurückkehren vor dem Dränger und es plünderten uns die, so uns haßten.

11 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

Wie Schafe gabst Du uns dahin zum Fraß, und unter die Völkerschaften hast Du uns versprengt.

12 Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

Du hast Dein Volk verkauft nicht für Güter, und ihren Kaufpreis nicht gemehrt.

13 Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

Zur Schmach unseren Nachbarn hast du uns gesetzt, zum Gelächter und zum Schimpf vor denen rings um uns.

14 Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

Zum Sprichworte setztest Du uns unter den Völkerschaften, zum Schütteln des Hauptes unter den Volksstämmen.

15 Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

Den ganzen Tag ist meine Schande vor mir, und Scham bedeckt mein Angesicht,

16 herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

Vor der Stimme dessen, der schmäht und verhöhnt, vor dem Feinde und Rachgierigen.

17 Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

All das ist über uns gekommen, und doch vergaßen wir Dein nicht und handelten nicht lügnerisch an Deinem Bunde.

18 Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

Nicht wich unser Herz zurück hinter sich; noch neigte sich unser Tritt von Deinem Pfade.

19 Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

Als Du zerschlugst uns am Orte der Drachen, und uns mit Todesschatten bedecktest.

20 Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

So wir den Namen unseres Gottes vergessen, und unsere Hände zu einem fremden Gotte ausgebreitet haben.

21 eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

Wird Gott dies nicht ergründen? Er kennt ja des Herzens Verheimlichtes.

22 Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

Denn um Deinetwillen werden wir den ganzen Tag erwürgt, man denkt unser als der Schafe zum Schlachten.

23 Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

Wache auf! Warum schläfst Du, Herr? Erwache! Verwirf uns nicht für immerdar.

24 Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

Warum birgst Du Dein Angesicht, vergissest unser Elend und unsere Bedrükkung?

25 Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

Denn es beugt sich unsere Seele zum Staube, und unser Bauch klebt an der Erde.

26 Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

Mache Dich auf, uns beizustehen! und erlöse uns um Deiner Barmherzigkeit willen!