Psalmien 132
1 Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
Ein Stufenlied. - Sei, Herr, zugunsten Davids eingedenk all dessen, was er gesprochen,
2 hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
wie er dem Herrn geschworen, dem Starken Jakobs hat gelobt:
3 "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
"Ich gehe nimmer in mein Wohngezelt, besteige nicht mein Ruhebett,
4 minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
Versage meinen Augen Schlaf und Schlummer meinen Augenwimpern,
5 ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
bis daß ich eine Stätte finde für den Herrn, für Jakobs Starken eine Wohnung." -
6 Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
Nun hörten wir davon zu Ephrat und fanden sie im Waldgefilde.
7 Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
"Zu seiner Wohnung laßt uns gehen, vor seiner Füße Schemel niederfallen!"
8 Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
Auf, Herr, zu Deiner Ruhestätte, Du und die Lade Deiner Herrscherwürde!
9 Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
Mit Heil laß Deine Priester sich bekleiden, und Deine Frommen mögen jubeln! -
10 Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
Um David, Deines Dieners willen, weis nicht zurück, den Du gesalbt!"
11 Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
Der Herr schwur David Dauer zu. Er geht davon nicht ab. "Auf deinen Thron erheb ich einen von deiner Leibesfrucht.
12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
Bewahren deine Söhne meinen Bund und meine Zeugnisse, wie ich sie lehre, dann dürfen ihre Söhne allezeit auf deinem Throne sitzen!" -
13 Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
Der Herr hat Sion sich erkoren, zum Wohnsitz sich ersehen:
14 "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
"Das sei in Ewigkeit mein Ruhesitz, ich throne hier; denn hier gefällt es mir.
15 Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
Ich segne seine Jugend und gebe seinen Armen Brot in Fülle.
16 Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
Mit Heil bekleid ich seine Priester, und frohe Lust sei seiner Frommen Teil!
17 Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
Ich lasse Davids Macht ersprossen, dem richt ich eine Leuchte her, den ich gesalbt.
18 Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
In Schande hüll ich seine Feinde, dieweil auf ihm ein Diadem erglänzt."
