Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

(Sang til Festrejserne.) Jeg råbte til HERREN i Nød, og han svarede mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

HERRE, udfri min Sjæl fra Løgnelæber, fra den falske Tunge!

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Der ramme dig dette og hint, du falske Tunge!

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Den stærkes Pile er hvæsset ved glødende Gyvel.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Ve mig, at jeg må leve som fremmed i Mesjek, bo iblandt Kedars Telte!

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Min Sjæl har længe nok boet blandt Folk, som hader Fred.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Jeg vil Fred; men taler jeg, vil de Krig!