Psalmien 112

1 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

Alleluja! Wie selig, wer den Herren fürchtet und freudig tut, was er gebeut!

2 Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

Sein Stamm ist mächtig auf der Erde; gesegnet ist der Redlichen Geschlecht.

3 Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

In seinem Haus ist Pracht und Fülle, und seine Milde währet immerdar.

4 Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.

Er strahlt den Frommen auf, ein Licht im Dunkel, barmherzig, mild und liebevoll ist er.

5 Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

Wohl geht's dem Mann, der schenkt und leiht, der hierfür seinen Haushalt nach Gebühr einrichtet.

6 Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.

Er wankt auf ewig nicht; in ewigem Gedächtnis bleibt er als Gerechter.

7 Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.

Vor Unheilsboten bebt er nicht; sein Herz ist unverzagt, dem Herrn vertrauend.

8 Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

Sein Herz ist fest und ohne Furcht; er schaut sogar an seinen Feinden seine Lust.

9 Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

Freigebig ist er, schenkt den Armen, und alle Zeit währt seine Milde; durch sein Vermögen ragt er hoch empor.

10 Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

Der Frevler sieht's und ärgert sich, und zähneknirschend schwindet er dahin; der Bösen Reiz vergeht.