Psalmien 107

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Bekennet Jehovah; denn Er ist gut, denn Seine Barmherzigkeit ist ewig,

2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

Sprechen die Erlösten Jehovahs, die Er aus des Drängers Hand erlöst hat,

3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

Und sie zusammen hat gebracht aus den Ländern vom Aufgang und vom Abend, von Mitternacht und vom Meere.

4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

Sie irrten in der Wüste, im Wüstenland, des Weges, sie fanden keine Stadt, um darinnen zu wohnen;

5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

Hungernd, auch dürstend, ihre Seele verzagte in ihnen.

6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, aus ihren Ängsten rettete Er sie.

7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

Und ließ sie den geraden Weg gehen, daß sie zur Stadt gingen, um darinnen zu wohnen.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit, und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

Daß Er sättigt die lechzende Seele, und die hungernde Seele mit Gutem erfüllt.

10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

Die, so in Finsternis und Todesschatten saßen, im Elend und in Eisen gebunden,

11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

Weil Gottes Reden sie sich widersetzt, und den Rat des Höchsten gelästert hatten,

12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

Und Er beugte ihr Herz durch Mühsal. Sie strauchelten, und niemand stand ihnen bei.

13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, und Er rettete sie aus ihren Ängsten,

14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

Und brachte sie heraus aus Finsternis und Todesschatten, und riß ab ihre Bande.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit, und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

Daß Er eherne Türen brach und eiserne Riegel zerhieb.

17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

Die Törichten, ob dem Wege ihrer Übertretung und ob ihren Missetaten wurden sie gedemütigt.

18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

Daß ihrer Seele vor aller Speise graute, und sie die Tore des Todes berührten.

19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

Und sie schrien zu Jehovah in ihrer Drangsal, aus ihren Ängsten rettete Er sie.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

Er sandte Sein Wort und heilte sie, und ließ sie entrinnen aus ihren Gruben.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit und ob Seiner Wunder an den Söhnen des Menschen.

22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

Und sie sollen Opfer des Dankes opfern, und erzählen Seine Taten mit Lobpreisung.

23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

Die hinabsteigen auf das Meer in Schiffen, die Geschäft tun auf vielen Wassern;

24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

Sie sehen Jehovahs Taten, und Seine Wunder in dem Schlunde.

25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

Er spricht und läßt erstehen des Sturmes Wind, der seine Wogen emporhebt;

26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

Sie steigen hinauf zum Himmel, sie fahren hinab in Abgründe, ihre Seele zerfließt vor Bösem.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

Sie taumeln und schwanken wie ein Trunkener, und all ihre Weisheit ist verschlungen.

28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

Und sie schreien zu Jehovah in ihrer Drangsal, und aus ihren Ängsten bringt Er sie heraus.

29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

Er läßt zur Stille erstehen den Sturm, und ihre Wogen schweigen.

30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

Und sie sind fröhlich, daß sie zur Ruhe kommen, und Er führt sie zum Hafen ihrer Lust.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

Sie sollen Jehovah bekennen ob Seiner Barmherzigkeit und ob Seiner Wunder an des Menschen Söhnen.

32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

Und sie sollen Ihn erhöhen in der Versammlung des Volkes, und Ihn loben auf dem Sitze der Alten.

33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

Flüsse setzt Er zur Wüste, die Ausflüsse des Wassers zum Durstland.

34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

Ein fruchtbar Land zum Salzgrund, ob der Bosheit derer, die darin wohnen.

35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

Die Wüste setzt Er zum Teich der Wasser, und dürres Land zu Ausflüssen der Wasser.

36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

Und läßt Hungrige dort wohnen, daß eine Stadt sie bereiten zum Wohnen.

37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

Und daß Felder sie besäen, und Weinberge pflanzen und machen des Ertrages Frucht.

38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

Und Er segnet sie, daß sie sich sehr mehren, und macht ihres Viehs nicht wenig.

39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

Und ihrer waren wenig und sie beugten sich ob des Zwanges von Übel und Gram.

40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

Er goß Verachtung auf die Edlen und ließ sie irren in der Öde ohne Weg.

41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

Und Er hebt in die Höhe aus dem Elend den Dürftigen und setzt die Familien wie eine Herde.

42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

Die Redlichen sehen es und sind fröhlich, und aller Verkehrtheit wird ihr Mund zugestopft.

43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

Wer ist weise und behält dies, und versteht Jehovahs Barmherzigkeit?