Psalmien 106

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Alleluja. Wysławiajcie PANA, bo [jest] dobry, bo jego miłosierdzie [trwa] na wieki.

2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

Któż wypowie wielkie dzieła PANA i ogłosi całą jego chwałę?

3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!

Błogosławieni, którzy strzegą sądu i czynią sprawiedliwość w każdym czasie.

4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,

Pamiętaj o mnie, PANIE, przez miłość do swego ludu; nawiedź mnie swoim zbawieniem;

5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

Abym widział szczęście twoich wybranych, cieszył się radością twego narodu i chlubił się razem z twoim dziedzictwem.

6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

Zgrzeszyliśmy wraz z naszymi ojcami, popełniliśmy nieprawość i postąpiliśmy niegodziwie.

7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

Nasi ojcowie w Egipcie nie zrozumieli twoich cudów, nie pamiętali wielkości twego miłosierdzia, lecz buntowali się nad Morzem Czerwonym.

8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

A jednak ich wybawił przez wzgląd na swoje imię, aby okazać swą moc.

9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

Zgromił Morze Czerwone i wyschło; i przeprowadził ich przez głębiny [jak] przez pustynię.

10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

Tak wybawił ich z ręki tego, który ich nienawidził, i odkupił ich z ręki wroga.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

Wody okryły ich ciemięzców, nie został ani jeden z nich.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.

Wtedy uwierzyli jego słowom i śpiewali na jego chwałę.

13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

Szybko [jednak] zapomnieli o jego dziełach, nie czekali na jego rady.

14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

Pałali żądzą na pustyni, na próbę wystawiali Boga na pustkowiu.

15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

I dał im, czego żądali, lecz zesłał na ich dusze wycieńczenie.

16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

Gdy w obozie zazdrościli Mojżeszowi i Aaronowi, świętemu PANA;

17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

Otworzyła się ziemia i pochłonęła Datana, i zakryła zgromadzenie Abirama;

18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.

I zapłonął ogień w tym zgromadzeniu, płomień spalił niegodziwych.

19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;

Zrobili cielca na Horebie i odlanemu posągowi oddali pokłon;

20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

I zamienili swą chwałę na podobieństwo wołu jedzącego trawę.

21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

Zapomnieli o Bogu, swoim wybawcy, który dokonywał wielkich czynów w Egipcie;

22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

Cudownych dzieł w ziemi Chama, rzeczy strasznych nad Morzem Czerwonym.

23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

Dlatego powiedział, że wytraciłby ich, gdyby Mojżesz, jego wybrany, nie stanął w wyłomie przed nim, aby odwrócić jego gniew, by [ich] nie wytracił.

24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

Wzgardzili też wspaniałą ziemią, nie wierząc jego słowu.

25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.

I szemrząc w swoich namiotach, nie byli posłuszni głosowi PANA.

26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

Dlatego podniósł na nich swoją rękę, aby ich wytracić na pustyni;

27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

Aby ich potomstwo rozrzucić wśród pogan i rozproszyć ich po ziemiach.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

Przyłączyli się też do Baal-Peor i jedli ofiary [składane] umarłym.

29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

Tak pobudzili [Boga] do gniewu swymi postępkami, że spadła na nich plaga;

30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

Wtedy powstał Pinchas, dokonał sądu i plaga ustała.

31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

Poczytano mu to za sprawiedliwość po wszystkie pokolenia, na wieki.

32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

Rozgniewali go znowu u wód Meriba, [tak że] Mojżesz wiele ucierpiał z ich powodu;

33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

Rozdrażnili bowiem jego ducha i mówił [nierozważnie] swymi ustami.

34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

Nie wytępili narodów, jak im to PAN nakazał.

35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

Lecz zmieszali się z tymi narodami i nauczyli się ich czynów;

36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.

I służyli ich bożkom, które stały się dla nich pułapką.

37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.

Ofiarowali bowiem demonom swoich synów i swoje córki;

38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

I przelewali krew niewinną, krew swoich synów i córek, których ofiarowali bożkom Kanaanu, i ziemia została skalana rozlewem krwi.

39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.

Splamili się swymi czynami i cudzołożyli swymi postępkami.

40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

Dlatego PAN zapłonął gniewem przeciw swemu ludowi, tak że obrzydził sobie swoje dziedzictwo.

41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

I wydał ich w ręce pogan, i panowali nad nimi ci, którzy ich nienawidzili.

42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

I uciskali ich wrogowie, ujarzmili ich swoją ręką.

43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

Wielokrotnie ich ocalał, lecz oni rozgniewali go swymi zamysłami i zostali upokorzeni przez swoje nieprawości.

44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

A jednak wejrzał na ich ucisk i usłyszał ich wołanie.

45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

Przypomniał sobie bowiem o swoim przymierzu z nimi i pożałował według swej wielkiej litości.

46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

Wzbudził też litość dla nich u wszystkich, którzy ich uprowadzili w niewolę.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.

Wybaw nas, PANIE, nasz Boże, i zgromadź nas spośród pogan, abyśmy wysławiali twoje święte imię i chlubili się twoją chwałą.

48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

Błogosławiony PAN, Bóg Izraela, od wieków na wieki; niech cały lud powie: Amen. Alleluja.