Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Hallelujah! Give thanks to the Lord for his goodness, for his kindness endures forever.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Who can describe his heroic deeds, or publish all his praise?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Happy they who act justly, and do righteousness evermore.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Remember me, Lord, as you remember your people, and visit me with your gracious help.
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
May I see the good fortune of your elect, may I share in the joy of your nation, and in the pride of your heritage.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
We, like our fathers, have sinned, we have done perversely and wickedly
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
In the land of Egypt our fathers, all heedless of your wonders, and unmindful of your great kindness, at the Red Sea defied the Most High.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
But true to his name he saved them, in order to show his might.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
He rebuked the Red Sea, and it dried; they marched through the depths as through desert,
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
saved from the hand of the hostile, redeemed from the hand of the foe.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
The waters covered their enemies: not one of them was left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
So then they believed in his words, and began to sing his praise.
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
But soon they forgot his deeds: they did not wait for his counsel.
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Their greed was ravenous in the desert; they put God to the test in the wilderness.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
He gave them the thing they had asked for, but sent wasting disease among them.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
The camp grew jealous of Moses and of Aaron, holy one of the Lord.
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
The earth opened and swallowed up Dathan, and covered Abiram’s company.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
Fire broke out on their company, flame kindled upon the wicked.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
They made a calf in Horeb, and bowed to the molten image.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
They exchanged their glorious God for the image of ox that eats grass.
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
They forgot the God who had saved them by mighty deeds in Egypt
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
Wonders in the land of Ham, terrors by the Red Sea.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
So he vowed, and would have destroyed them, but for Moses his elect, who stepped into the breach before him, to divert his deadly wrath.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
They spurned the delightsome land, they refused to believe in his word.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
They grumbled in their tents, would not listen to the voice of the Lord.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
So he swore with uplifted hand to lay them low in the wilderness;
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
to disperse their seed among heathen, to scatter them over the world.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Then they joined them to Baal of Peor, and ate what was offered the dead.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
They provoked him to wrath by their deeds, and plague broke out among them.
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Then Phinehas stood between, and so the plague was stayed;
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
and it was counted to him for righteousness unto all generations forever.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
They angered him at the waters of Meribah, through them it went ill with Moses.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
They rebelled against his spirit, and he uttered speech that was rash.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
They did not destroy the nations, as the Lord had commanded them;
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
but they mingled with the heathen, and learned to do as they did.
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
Their idol gods they worshipped, and they were ensnared by them.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
They sacrificed their sons and their daughters to the demons.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
They poured out innocent blood the blood of their sons and daughters whom they offered to Canaan’s idols, and the land was polluted with blood.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
They became unclean by their works, and adulterous in their deeds.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Then the Lord’s fury was on his people, filled with horror at his inheritance.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
He delivered them to the heathen, to the sway of those who hated them.
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
Their enemies oppressed them, and subdued them under their hand.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Many a time he saved them, but they rebelled at his counsel, and were brought low by their wrongdoing.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
Yet he looked upon their distress, when he heard their cry.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
He remembered his covenant, and, in his great kindness, relented.
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
He caused them to be pitied by all who carried them captive.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Save us, O Lord our God, and gather us out of the nations, to give thanks to your holy name, and to make our boast of your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Blessed be the Lord, the God of Israel, from everlasting to everlasting. And let all the people say “Amen.” Praise the Lord.
